Rönnin syksy

Kukkuu täältä Rönnistä, hengissä ollaan! Syksy on ollut kaunis ja hyvä. Mikä onni, että tänä vuonna on riittänyt kuivia päiviä viimevuotisen jatkuvan sateen sijaan. Eläimillä ja ihmisillä on mukavammat oltavat.

Vauva-arki on asettunut uomiinsa, pieni Ilona on tyytyväinen, iloinen ja ihana lapsi, joka on lisännyt koko perheen hymyjen määrää eksponentiaalisesti. Itse elän vauvantahtisessa rytmissä, yleensä yksikätisenä, pikkutyyppi lähes jatkuvasti sylissä tai liinassa. Hyvin se sujuu vanhasta tottumuksesta ja luksusta ovat ne hetket, kun tyttö iltaisin hengaa isänsä käsivarrella ja minä saan neuloa. Kolmikuisen tiheän imun kausi on meneillään, joten imettäessä kuluu tovi jos toinenkin. Yöt sujuvat mukavasti vauva kainalossa, ja koen että saan tarpeeksi unta, vaikka imetän 2-4 kertaa yön aikana. Sitäpaitsi, on huikean ihanaa herätä pienen, kylkeen liimautuneen pötkylän vierestä aamuisin, etenkin kun hän yleensä heräilee hyväntuulisena ja puheliaana.

Loppukesästä teimme muistilistan asioista, jotka olisi hyvä saada hoidettua ennen talvea. Listasta tuli hirmu pitkä, sillä siihen kirjattiin isot ja pienet asiat kellarin remontista lampun polttimoiden vaihtamiseen. Listalta on yliviivattu jo iso määrä asioita, ja tänä vuonna olemme varautuneet talveen Rönnissä paremmin, kuin aiempina syksyinä yhteensä. Ikkunoiden tiivistys pellavarivenauhalla sai talon läpi puhaltavan viiman lakkaamaan ja kunnollinen, paperinen ikkunateippi viimeisteli työn.

Eläimet voivat hyvin, kaikkien asumukset on siivottu talvikuntoon ja tällä viikolla odottaa koko köörin madotus. Lampuri Tuomas kävi keritsemässä lampaat, hevoset saivat hammashuollon ja kanalaan muutti uusia nuorikkoja vanhojen rouvien ja Rauha-kukon seuraksi.

Oma ateljeeni muuttaa talven ajaksi Helsingin työhuoneelleni, koska vauvan kanssa on helpompaa työskennellä lämmitetyssä tilassa, jossa on juokseva vesi. Kotiateljeen kamina lämpiää seuraavan kerran vasta keväämmällä. Minulla, siskollani Tarulla  ja opiskelukaverillamme Tanjalla on 11.1.-9.2.2017, Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoonkin päässyt näyttely Finlandiatalon Veranda-galleriassa, ja näyttelytöiden työstäminen alkaa ihan pian. Juurteet-näyttely käsittelee suomalaisuuden sisäistä mielenmaisemaa ja täytyy sanoa, että olen otettu ja innoissani tästä näyttelystä.

Ihan tavallisen arjen lisäksi tänä syksynä on vietetty vanhimman lapsen rippijuhlia, nuorimmaisen nimijuhlia, käyty elokuvan ensi-illassa, tohtorikaronkassa, Horse Showssa, ja taidenäyttelyissä. Paras syksy mies(nais)muistiin.

Ravinnolla kaamosta vastaan

Tämä pimeä vuodenaika imee mehut ihmisestä. Vaikka nytkin paistaa aurinko, alkaa pian hämärtää ja ilta on pilkkopimeä. Valon väheneminen vaikuttaa minuun voimakkaasti, mutta yhtä lailla se tuntuu koululaisissa, jotka nuokkuvat aamuisin ja iltaisin autossa kotimatkalla ja valittavat väsymystä heti herättyään.

Sisäinen vahvistuskuuri onkin menossa, jotta selviäisimme takkuisesta vuodenajasta edes hitusen pirteämpinä. Siinä vaiheessa alkaa aina helpottaa, kun lumi sataa maahan ja tuo valoa tullessaan. Viime talvena lumen valosta tosin ei juurikaan saatu nauttia. Oikein toivon, että tämä talvi olisi lumisempi (lumitöiden uhallakin).

Perussettiin meillä kuuluu

• Suuhun suihkautettava, vahva D-vitamiini
• Monivitamiinitabletti lapsille
• B-vitamiini
• Vähintään 1 hedelmä päivässä (appelsiinit ja mandariinit ykkösinä)
• Vähemmän sokeria ja valkoista jauhoa
• Paljon kasviksia
• Omega 3- kalaöljy (meillä Eskimo3 Pure)
• ruuanlaitossa kylmäpuristettu kookosöljy ja hyvälaatuinen oliiviöljy

Itselleni teen aamusmoothien, johon laitan:

• soijamaitoa/kookosmaitoa/mantelimaitoa
• tuoremehua tai luomu mansikkamehua
• 1 tl viherhauhetta (ohranoras yleensä. Spirulinaa en laita, koska se värjää kaiken kuravelliksi)
• 2 rkl chiansiemeniä (superfood, jota ilman en enää osaa olla)
• 1 rkl hampunsiemenrouhetta (proteiinia ja antioksidantteja)
• 1 rkl marjajauhetta (mustaherukka)
• Opti MSM (orgaaninen rikki: nivelet, hiukset, tukikudokset)
• 1 rkl kollageenijauhetta (uusi tuttavuus, hyväksi erityisesti naisille)
• banaani
• pakastemarjoja (puolukka, mustikka, mansikka, mustaherukka)
• vaihtoehtoisesti pellavansiemenrouhetta tai leseitä
• joskus banaanin tilalle avokado

Tämä on perussetti, jota muuntelen sen mukaan, mitä kotona sattuu olemaan. Superfoodit ovat mielestäni melko hintavia, mutta toisaalta riittoisia. Lapsille kelpaa smoothiesta vain riisuttu versio, jossa ei ole siemeniä ja rouheita…

Itse koen vitamiinibuustauksen auttavan. Hyvät öljyt kosteuttavat myös ihoa sisältä päin ja omega 3 voitelee aivot.

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan hedelmät ja kasviksetkin on tuupattu huolestuttavan täyteen kasvimyrkkyjä, ja koitan siksi valita luomua aina kun kukkaronnyörit antavat periksi. On kamalaa, että luomuhedelmät ovat niin kalliita. Oletko muuten koskaan vertaillut kaupassa vaikka luomuappelsiinia ja normiappelsiinia? Kun luomuhyllyltä (jos sellaisen kaupasta löytää) siirtyy normilaareille, alkavat hedelmät äkkiä näyttää keinotekoisen suurilta ja värikkäiltä.

Ruuanlaitossa kiinnitän entistä enemmän huomiota myös siihen, miten raaka-aineet on pakattu. Muovin määrä on hirmuinen! Ihan kaikessa muovia ei voi välttää, mutta vähentää voi rajusti. Kunpa Suomeenkin tulisi sellainen pakkaukseton ruokakauppa… Toinen arkkiviholliseni on sokeri, jota on tungettu kaikkialle! Luen kaupassa tuoteselosteet aina tarkasti (ja se näyttää tarttuneen myös lapsiin). Sokerin määrä on hämmentävä ja sitä on paikoissa, joihin se mielestäni ei kuulu. (Juu, ja siksi teen mm. myslin itse…)

Ja ei, ei meillä aina syödä terveellisesti. Ihan on niitä pakastepitsapäiviä meilläkin ja irtokarkkihimokohtauksia ja jätskiä suoraan paketista -iltoja. Olen vaan huomannut, että mitä puhtaampaa ruokaa syö, sitä paremmin voi. Ajattelen siis olevani hyvällä polulla. Sellaisella, jonka varrella hyvät valinnat lisääntyvät pikkuhiljaa.

 

 

Talo joka muutti kaiken ja antoi enemmän kuin uskalsin unelmoida

Raflaava otsikko, mutta totta se on. Talo on Ratula. Ensimmäinen oma taloni, torppa, joka sai henkeni salpautumaan ja mieleni hihkumaan ensinäkemältä.

”Sen kun ostat, mutta mä en halua olla sen kanssa missään tekemisissä” -sanoi silloinen aviomieheni. Ja minä ostin. Neuvottelin lainan, tein kaupat ja olin onnellisempi kuin koskaan. Olin vuoden päivät haaveillut ja harrastanut vanhojen talojen metsästystä kesäpaikaksi netissä. Kävin katsomassa useampaa vanhusta, mutta vasta Ratulan pihassa, helmikuisena lumettomana talvipäivänä tiesin tulleeni perille.

Neljän vuoden ajan Ratula oli minulle mielenrauhan ja rauhoittumisen paikka, itsenäistymisen ja rohkeuden paikka. Pelkkä Ratulan ajatteleminen sai mieleni tyyneksi tilanteessa kuin tilanteessa.

Niin vanhassa paikassa on aivan erikoislaatuinen energia. Nykyinen talo on rakennettu 1888, mutta samalla paikalla on ollut asumus jo 1700-luvun puolivälissä. Se energia saa lapset ja aikuiset rentoutumaan ja ajan katoamaan.  Ratulan vuosina minä opettelin remontoimaan vanhaa taloa, tein kirjan ja kaksi kautta itse käsikirjoittamaani TV-ohjelmaa. Nautin yksinkertaisista asioista, veden kantamisesta, uunien lämmittämisestä, hiljaisuudesta. Tärkeimpänä kaikista, ymmärsin Ratulassa, että haluan asua maalla.

Kun päätin luopua torpasta toteuttaakseni unelman ympärivuotisesta maalla asumisesta, antoi Ratula minulle maailmankaikkeuden parhaan läksiäislahjan. Ystävän, joka on minulle kuin kadoksissa ollut kaksonen. Tapasimme pankissa kauppakirjan allekirjoitustilaisuudessa. Vanha ja uusi emäntä. Ei sitä taloa myydessä usein tapaa kaksostaan, eihän? Mikä onni että minä tapasin.

Syyslomalla olin lasten kanssa Ratulassa kylässä. Kaikki näyttää samalta, vaikka eriltä. Jokainen lattian narahdus on tuttu ja pihan poikki löytää pilkkopimeässäkin. Aamulla kahvia keittäessä vielä hiljaisessa talossa tajusin, että nyt minä asun näin. Että Rönni on uusi Ratulani, paikka jossa on rauha ja lämpö. Että saan katsella samankaltaista peltomaisemaa joka päivä ja kuunnella vanhan talon narahduksia. Saan olla ihan joka päivä juuri niin, kuin vuosia sitten haaveilin. Tuntui siltä, että Ratula myhäili siinä ympärilläni, hymyili ja silitti päätäni lempeästi.

Kiitos rakkaat M ja K (ja I ja O) siitä että olette ja että saimme viettää kanssanne unohtumattomat syyspäivät meille kaikille merkityksellisessä ja rakkaassa paikassa!