”Tuntuu, kuin joka päivä olis lauantai”, sanoo poikani. Niin tuntuukin. Minä olen lomalla. Lupasin itselleni pitää heinäkuun lomaa. Nyt opettelen olemaan. Olemaan huolehtimatta yritykseni asioista, olemaan ilman sähköpostin vilkuilua, unohtamaan puhelimen äänettömänä hyllyn reunalle.
Kun ulkona sataa, minä neulon. Keitän vielä yhdet kahvit mutteripannulla ja rouskutan kanelikorppuja ja lakutoffeesuklaata. Uitan korppuja maitokahvissa ja imeskelen mössööntynyttä. Väripadat kiehuvat keittiössä. Kellonaika menettää merkityksensä, koska aamulla ei ole pakko nousta kuudelta ja startata töihin tai kouluun.
Rönnin tila 