Pitkän lyijykynä- ja hiilijakson jälkeen olen saanut luvan siirtyä väreihin. Ja huh, kuinka värit äkkiä tuntuvatkin haastavilta. Vuoden vaihteessa aloitimme kuivapastelleilla ja vastaväriharjoituksilla. Ensimmäinen tehtävä on mukaelma Helene Schjerfbeckin omakuvasta. Vastavärein ja peilikuvana. Toinen tehtävä on vessa. Juu juu, oikeasti. Siellä sitä kyyköttelin vessan nurkassa etsimässä sopivaa kuvakulmaa työhön. Kumpikin työ on tehty värilliselle paperille ja koko on 50 cm x 60 cm.
Hiihtolmaviikonloppu. Lapsilla on kavereita yökylässä ja aamupäivällä talo on vielä hiljainen, sillä tyypit ovat valvoneet aamutunneille. Minä join aamukahvin sängyssä, otin sinne neulomuksenkin ja Netflixin. Ihan muina naisina. Ulkona on märkää ja harmaata. Sisällä lämmintä ja leppoisaa. Teen leipätaikinan ja jätän sen kohoamaan. Neulon lisää. Luen kirjaa.
Hieman ennen puolta päivää portaita hiipii ensin unisia tyttöjä ja sitten vähän pienempiä poikia. Teen kaikille mango-mansikkasmoothiet ja aamiaisen jälkeen koko lauma katoaa takaisin yläkertaan padien, spotifyn, chattien, legojen, kynsilakkojen, kikatuksen ja sen sellaisen pariin. Tykkään näistä päivistä.
Tiskit ovat pinossa pöydällä, sänky petaamatta, eriparivillasukat jalassa ja tukka takussa. Just hyvä lauantai.
Rönnin tila 