Siitä tulee ateljee

Tallirakennuuksen alarinteessä, kanalan takana on jemmassa ehkä rakennuksen kaunein tila. Vanha pikkunavetta. Jo ensimmäisen kerran Rönnissä käydessäni nimesin tilan ”Carl Larsson-huoneeksi” ikkunoista siivilöityvän kauniin valon, kalkittujen seinien ja upean maiseman takia. Päätin jo silloin, että siitä tulee joskus minulle työhuone.

Koska alkuun pääseminen tarkoittaa valtavan vanhan heinävuoren ja romun raahaamista pihalle ja rakenteiden jonkinasteista purkamista, on pikkunavetta saanut odotella juuri sopivaa puhtihetkeä. Rönnin toimintaohjeiden mukaisesti asiat tehdään siinä järjestyksessä mikä tuntuu hyvältä ja sellaisella aikataululla, että vanne ei ala kiristää päätä. Tällä viikolla aloitin purkamalla vanhat vasikkakarsinat. Raahasin upeat vanhat rakenteet ylös sisäpihattoon ja ne asettuvat kuin luotuina sisälampolan aidoiksi portteineen päivineen.

Sahan ja sorkkaraudan kanssa heiluessani ihmettelin muutamaan otteeseen heiveröistä kuntoani ja voimattomia lihaksia. Ja sama jatkui kantaessani vanhoja tiiliä kukkapenkkiä varten. Lopulta oli pakko istahtaa nurmikolle, kun taju meinasi lähteä. Illalla pää alkoi vetää tukkoon oikein huolella ja tänään sitten makaankin kuumeessa ja flunssaisena pedissä…. Huoh. Kannattaisi kuunnella, mitä se kroppa huutelee. Harmistuttaa, koska ulkona paistaa nyt aurinko ja olisin niiiiiin mielelläni haalarit päällä ulkona. Lepo olkoon tämän päivän teema. (grrrrrrrrrh) Oooommmm.

Raitoja, tumputtimia, eriparisukkia ja kirjoja

Kamalan hankalaa, kun on hyvä kirja kesken ja sitten tekisi kuitenkin mieli neuloa… Neulon siis villasukkia ja tumputtimia (tommosia sormettomia siis), koska niitä aina tarvitaan ja ne valmistuvat nopsaan, niin ehtii sitten vähän lukea. Sain juuri luettua Outolinnun englanninkielisen toisen osan, Insurgent ja nyt vuoroaan odottaa kolmas osa Allegiant. Ehdin välissä jo tosin aloittaa Maria Wern dekkarin ja sitten olisi vielä Katariina Vuoren Pula-ajalla, joka vaikuttaa äärimmäisen kiinnostavalta. Koska en edelleenkään pysty neulomaan ja lukemaan samanaikaisesti (koska sivun kääntäminen), koitan iltaisin mennä petiin hieman aikaisemmin, jotta jaksaisin ennen sammumista lukea enemmän kuin puolitoista sivua kirjasta… Hirmu hyvä, että illat ovat jo pidempiä ja valoisampia ja että hyviä kirjoja on pinossa monta.

Viikon biisi: Haloo Helsinki / Vihaan kyllästynyt