Sinä päivänä kun kävelen sisäisessä tärinässä pankkiin tekemään loppukauppoja Rönnistä, on kulunut yli viisi kuukautta siitä päivästä, jona ajoin ensimmäistä kertaa talon pihaan. Viisi kuukautta alkukaupoista. Viisi kuukautta Kurulan myymistä. Viisi kuukautta välitilaa ja henkistä kodittomuutta.
Ajan pankista suoraan Rönniin. Haen avaimen piilopaikastaan ja kiinnitän sen kuukausia mukanani kulkeneeseen, vanhasta lusikasta tehtyyn avaimenperään. Silitän vanhaa avainta. Ainokaista. En aio vaihtaa lukkoa uuteen. Näin on hyvä. Ripustan tähtivalot lasikuistille. Talo selvästi hymyilee minulle. Kiertelen tyhjiä ja hiljaisia huoneita, lupaan tuoda niihin elämää ja valoa. Koko loppupäivän kasvoillani viipyy hallitsemattoman onnellinen virne.
Finally, after five long months of waiting, selling and hoping, comes the day. The day that makes me the owner of Rönni. I drive to Rönni from the bank. The old and only key finally gets attached to the keyring. I hang the starlights to the porch. The house clearly smiles at me. Walking around empty rooms, I make a promise to bring life and light to this house. A wide grin stays on my face for the rest of the day.
Rönnin tila 