Jep, meillä on märkää ja kuraista

Haaveiletko maallemuutosta? Idyllisistä päivistä kauniin maiseman keskellä, eläimiä siinä pihassa käyskentelemässä? Kannattaa tsekata myös marraskuu (ja muutama muukin vastaava kuukausi) maalla:

Piha on kurainen ja märkä, pihattotarha on kurainen ja märkä, eläimet ovat kuraisia ja märkiä, ja niin olet itsekin, kun kahlaat siellä pihalla myrskytuulessa, vesisateessa ja kurassa. Bonuksena koko ajan on pimeää.

Tämä jatkuva vesisade ja myrskytuuli kiristää hermojani, sillä huolehdin jatkuvasti etenkin hevosten hyvinvoinnista. Ne kun ehtivät jo kasvattaa pitkän ja paksun talvikarvan, mutta talvea ei tullutkaan… Paksu karva kyllä suojaa sateeltakin, vesi kun ei helposti pääse iholle asti tiheän ja pitkän karvapeitteen läpi. En mielelläni loimita hevosia, sillä niiden oma karvapeite toimii yleensä loimea paremmin. Tyypit pääsevät halutessaan myös sisälle makuuhalliin (ja hengailevatkin siellä pahimmilla kaatosateilla). Nyt on parina päivänä ollut pakko laittaa sadetakit päälle, jotta paksu karva kuivuisi ainakin välillä hetkeksi. Erityisesti silloin, kun yöllä lämpötila uhkaa laskea nollaan tai pakkaselle sadepäivän jälkeen. Hevoset eivät juuri loimista välittäisi, mutta isot sentään suostuvat pitämään ne päällään. Onni-ponin uusi sadeloimi saatiin houkutellen ja namuilla palkiten puettua päälle, mutta aamulla sitä ei enää ollutkaan missään. Tutkimusretki alatarhan takanurkkaan paljasti kuraisen ja revenneen sadeloimen tuhannen myttynä lammikossa… Onni ei selvästi loimista piittaa, vaan on sitä mieltä, että karhumaisen paksu karvakerros riittää ihan hyvin.

Parasta mitä Jatsi tietää, on vesisateen jälkeen ensin kurassa piehtaroiminen ja sitten pihaton turpeessa makoilu. Voin sanoa, että mustavalkoinen hevoseni on tällä hetkellä kroonisesti harmaanruskea.

Eipä tässä paljon muuta voi, kuin kantaa tarhaan heinää ja vettä ja pitää makuuhallin kuivikkeet mahdollisimman kuivina. Lampaat joutuvat oleilemaan sadekeleillä sisällä, mutta vaikuttavat ihan tyytyväisiltä oloonsa. Bruno-possulle riittää, että pesämökissä on riittävästi pehkuja ja pahimmilla myrskyillä ulko-ovi on huolella suljettuna. Maatiaiskanat näyttävät viihtyvän ulkosalla melkein kelillä kuin kelillä. Pieni sade ei niitä haittaa, mutta kova tuuli saa koko parven siirtymään sisätiloihin. Piha näyttää lohduttomalta. Heinien suojapressut lentävät tuulessa ja kaikki irtotavara sinkoilee pitkin pihaa.

Kyllä tämä taas tästä. Kai. Jospa tulisi sellainen pikkupakkanen ja vähän lunta… Niin, ja en minä tätä elämää mihinkään vaihtaisi, en vaikka sataa ja myrskyää niin, että talo vinkuu ja kattopellit paukkuvat.

 

Jestas, mikä marraskuu

Kukkuu, olen hengissä!

Marraskuu on alkanut vauhdikkaasti ja tulee jatkumaan sellaisena.

Syksyn viimeinen koulurupeama sisälsi modernia pelkistämistä (mikä ei oikein kyllä ole mun juttu…) ja pikkuhiljaa alamme siirtyä laajempiin aiheisiin ja itseilmaisuun. Välitehtävien aiheena on ”Väri, tila ja hiljaisuus” Neljä isoa maalausta tästä aiheesta pitää saada valmiiksi tammikuun puoliväliin mennessä. Ensi keväänä meillä on ensimmäinen iso ryhmänäyttelykin…

Marraskuussa vedän myös kierrätysteemaista jouluaskartelupajaa Helsingin kirjastoissa ja sen lisäksi pari muuta työpajapäivää. Ensi vuoden suunnitelmia ja budjetteja lyödään lukkoon, eli kiirettä pitää silläkin saralla ja ensi vuosi näyttää töiden puolesta todella kivalta ja kiinnostavalta.

Huomaan, että oma blogi jää välillä hieman paitsioon blogatessani työkseni Puustellille. Tähän on luvassa nyt muutosta, sillä pian pääsette seuraamaan Rönnin keittiöremonttia yhteistyöpostausten merkeissä. Puustellin blogista muuten löytyy läjäpäin tuottamaani kotoilusisältöä, reseptejä, askartelu- ja tuunausohjeita (blogi.puustelli.fi). Käy kurkkaamassa!

Jotenkin tähän pimeään ja mutaiseen ajanjaksoon kasautuu paljon kaikenlaista ekstraa. Useampi ilta hurahtaa lasten luokkien ja joukkueiden juhlia järjestäessä. Suunnitelmia ja synopsiksia riittää kirjoitettavaksi ja neulomissormiakin syyhyttäisi. Koitan huitoa vitamiineja naamariin ja nukkua tarpeeksi. Pian on joulukuu, ja se on kyllä sata kertaa kivemipi kuin marraskuu.

P.S. annoin itselleni periksi ja ripustin tähtivalot ikkunoihin valaisemaan pilkkopimeitä iltoja. Myös ensimmäiset joulutortut paistettiin viikonloppuna.

Seesami-hunajamysli

 

Aamiainen on meidän perheessa etenkin arkisin haastava juttu. Aikaa ei ole liiemmin, mutta terveellistä ja energiapitoista muonaa pitäisi saada jokaisen vatsaan. Olen luopunut puuron keittämisestä niinä viikkoina, kun lähden lasten kanssa aamulla kouluun. Aikaa ei vain ole ja lisäksi taidan itse olla ainoa joka puurosta tosissaan tykkää (mannapuuroa ja riisipuuroa lukuunottamatta).

Kaupan murot ja myslit ovat mielestäni ihan liian sokerilla kyllästettyjä, joten olen alkanut valmistaa omaa mysliä (kuten aiemmassa postauksessa mainitsinkin). Pienillä muunnoksilla siitä saa aina pikkuisen erilaista ja kas kummaa, mysliseos näyttää maistuvan kaikille.

Tämän syksyn lemppari on Seesam-hunajamysli, ja se tehdään näin:

Tarvitaan: 3 dl kaurahiutaleita, 2 dl kauraleseitä, 1 dl auringonkukansiemieniä, 1 dl kurpitsansiemeniä, 2 dl seesaminsiemeniä, 1 dl kuivattuja karpaloita, 3 rkl kookosöljyä, 0,5 dl oliiviöljyä, 3 rkl juoksevaa hunajaa, 0,5 tl vaniljasokeria, 0,5 tl suolaa, ripaus kanelia

Sekoita kulhossa hiutaleet, leseet ja seesaminsiemenet. Sulata laakeassa paistokasarissa öljy, kookosöljy, hunaja ja sokeri. Lisää kanelia ja ripaus suolaa. Laita liesi pois päältä ja kaada kuivat aineet öljyseokseen. Sekoita huolella. Lisää loput siemenet. Levitä seos leivinpaperin päälle uunipellille ja paahda uunissa 200°C n. 15 minuuttia tai kunnes mysli on kullanruskeaa. Anna jäähtyä. Lisää kuivatut karpalot ja purkita mysli.

Tarjoile jugurtin, mantelimaidon tai mehukeiton kanssa!