Tapettiraitoja ja pellavaöljymaalia

Keittiön myrkynvihreys on saanut kyytiä oikein urakalla. Kahdelta seinältä revin tapetit ja pinkopahvit alas, ja jätin pinnaksi raakalaudan. Lautojen rakojen tiivistämiseen käytin pellavarivettä. Sitten kaksi kerrosta valkoista Uulan pellavaöljymaalia päälle. Kaksi seinää sai tapettipinnan kolmen eri tapetin vuodan levyisillä raidoilla. Olen tyytyväinen tapetoinnin lopputulokseen, koska arvoin hetken mielessäni, laittaisinko puolen vuodan vai vuodan raitoja. Tämä on hyvä. (Ja hei, miten helppoa on tapetoida, kun ei tarvitse välittää kohdistuksista…)

Pohjakerroksen lisäksi kaksi maalikerrosta lattiaan, ja kas, kuinka valoisalta keittiö alkoi näyttää. Näin vaaleaksi se ei toki jää, sillä rakennan keittiön vanhoista huonekaluista. Mukaan tulee siis vanhaa puuta, oranssia, punaista ja keltaista (ainakin).

Minä minuna

 

Sunnuntaina Ismo Jokinen kävi kuvaamassa minua remontin keskellä. Minuna. Olen tottunut siihen, että kun minua kuvataan, siihen liittyy yleensä meikki, hiusten asettelu, harkitut vaatteet ja suunniteltu tausta. Ja vuosien saatossa kehittyneet kuvausilmeet ja asennot. Kuinka vapauttavaa ja hienoa oli olla ihan vaan itsenään, ilman meikkiä, pipo päässä ja remonttikamppeissa. Juttelimme paljon ja samalla Ismo kuvasi. Minä maalasin ja tapetoin, keskityin tekemiseen ja keskusteluun, unohdin olla kuvattavana.

Itsensä katsominen näin paljaana on hämmentävääkin. Kuvissa näkyy Anu ilman roolia tai muokkausta. Hyväksyvästi totean, että kohta nelikymppiseksi naiseksi olen ihan kelpo pakkaus kaikkine elämän jättämine muistoineni ja jälkineni.

Kiitos Ismo!

Lisää Ismon kuvia TÄÄLLÄ