Mun jengi

Rönnin ”lapsieläimet”, eli Mörkö ja Noki ovat parhaat kaverukset. Kun teen etätöitä kotona, he myös seuraavat perässäni kaikkialle ja asettuvat mahdollisimman lähelle minua lepäämään tai leikkimään. Välillä liiankin lähelle, kuten näppiksen päälle tai keskeneräisen neuleen keskelle. Rakastan hiljaisia etäpäiviäni. Istun koneella kirjoittamassa, suunnittelen, piirrän, neulon, pesen pyykkiä, hoidan eläimiä, saan äkillisiä remontti- tai sisustuskohtauksia ja kuvaan paljon. Päivät imeytyvät jotenkin eteenpäin niin että joskus huomaan pimeän hiipineen, vaikka hetki sitten oli valoisaa.

 

Maalasin.

Minua on kauan riivannut maalauskammo. Koska en ole pitkään aikaan maalannut, koska pelkään että en saa kankaalle sitä mitä pääni näkee, koska pelkään etten osaa. Eräänä iltana istahdin muina naisina maalaustelineen eteen, tartuin öljyväreihin ja maalasin. Annoin mennä vaan, annoin kankaalle tulla kuvia päästäni sen ihmeemmin suunnittelematta tai pohtimatta. Tuli kaksi tyttöä. Ja flow. Meni melkein koko yö siinä. Ja pelko katosi. Tilalle tuli helpotus ja ilo, sitten ärsyyntyminen omaan tekemiseen. Haluan saada kankaalle jotain muuta kuin mitä sille nyt tulee. Haluan oppia enemmän, haluan nähdä paremmin, haluan tehdä kuvia jotka tuntuvat. Juu, siksi opiskelen. Pitää muistuttaa itseään.

Rönnin keittiössä

Rönnin keittiössä on viipyillyt epämääräinen keskeneräisyys. Kaikkialla talossa on, mutta keittiössä se häiritsee eniten, sillä tarpeeksi hyllyjä, kaappeja ja laskutilaa ei kertakaikkiaan ole. Pari päivää sitten sain siivotessani äkillisen ”laita keittiö kuntoon”-kohtauksen ja aloin kuumeisesti pohtia nollabudjetin ratkaisuja. Korjasin kaksi levinnyttä kirjakaappia ja maalasin ne mustiksi. Nakuttelin leveästä, vanhasta lankusta pöytälevyn ja sovittelin uuden keittiökappaleen paikalleen työpöydän ja jääkaapin väliin. Toiset kaksi kapeampaa kaappia löysivät sopivan kolon liesikaapin sivusta, mutta niiden tuunaaminen on vielä kesken. Metallitanko on pelastanut kattilatilanteen, mutta teepurnukoille tarvitaan vielä lisää hyllytilaa. Samoin lieden takana oleva entinen oviaukko odottaa muuttuvansa maustehyllyksi (niistä siis myöhemmin lisää). Käsittämätömän ihana ruokapöytämme on Custom Woodin Jani Pensolan käsialaa. Hänen mielestään en kertakaikkiaan voi kuvata tai syödä ”jonkun epämääräisen tilapäisräyskäleen” äärellä, joten eräänä iltana keittiöön muutti 1800-luvun lattialankuista tehty pöytäkaunokainen. Mittojen mukaan Rönnin keittiöön suunniteltu ja tehty. Custom Woodin pöytä on muuten myös Doritin ja Stellankin keittiöissä. Syksy saa minut hengaamaan entistäkin enemmän keittiössä hilloamassa, leipomassa tai ihan vaan teekuppi nenän edessä kellertyvää maisemaa tuijottelemassa. Taivaallisen herkullinen appelsiinihunaja on lukijani Ninan mehiläistarhalta. Suosittelen lämpimästi!