Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2014

Kato katto

Kategoriassa remontti by

IMG_1100 IMG_1106 IMG_1102 IMG_1104 IMG_1109 IMG_1111 IMG_1115

Rönnin olohuoneen, kirjastohuoneen ja keittiön katot ovat 50-luvun tyyliin Haltex-levyä. Keittiön katto on maalattu joskus melkein valkoiseksi, ja se saa jaadä sellaisekseen. Olohuoneen ja kirjastohuoneen levyt ovat salmiakkipintaisia ja niiden välissä on kunnon madallus/rako. Väri on alkuperäinen, ja vuosien saatossa kusenkellertäväksi tummunut. Pakko maalata siis… En halua poistaa levyjä, koska mielestäni ne ovat osa talon historiaa ja tyyliä. Lisäksi Haltex on kelpo äänieriste. Kurkkasin levyjen alle, ja sieltä löytyy kyllä maalattu pinkopahvi (kuten yläkerrassa), mutta pahvi saa nyt jäädä (yhtä koloa lukuunottamatta) levyjen alle jemmaan.

Sain vahvan suosituksen käyttää katon maalaamiseen Tixomat -kattomaalia, joka on liuotinpohjainen. En totellut. Maalasin katot Siroplastilla. Ihan hyvä tuli. Mutta voi perse sentään, kuinka ärsyttävää kattojen maalaaminen on!

Aloitin teippaamalla kattolistat (jotka ovat todella tiukasti paikoillaan, enkä halunnut niitä rikkoa irti repimällä). Tuolilla seisten kiersin huoneet ja maalasin siveltimellä reunat. Sitten patterisivellin (sellainen jonka varressa on taitos) jatkovarteen kiinni ja jokainen levyn väli sillä läpi (ja kyllä, maalia roiskuu ja tippuu). Jynssättyäni parhaani mukaan maalia väleihin, vaihdoin jatkovarteen telan ja maalasin runsaalla maalilla kattolevyt. Siroplastissa on nopea kuivumisaika, joten seuraavan kerroksen voi maalata jo tunnin – parin päästä. Ensimmäisenä päivänä maalasin kirjastohuoneen katon kahdesti ja olohuoneen raot. Seuraavana päivänä olohuoneen telaus kahteen kertaan.

Työskentelyasento on paska, hyvistä apuvälineistä huolimatta, ja maalauspäivien jälkeen tuntui, kuin olisi kaatuillut lumilaudalla rinteessä koko päivän. Välillä piti ottaa hengähdystaukoja. Tehdä jotain kivempaa. Sitten musat täysille ja takaisin maalaamaan. Kahdesti maalattu katto on minulle riittävä. Ei liian valkoinen ja täydellinen, vaan sopiva.

Joudun aina välillä muistuttamaan itselleni, että teen omaa kotiani. Teen sellaisen, että se on minulle hyvä ja riittävä. Että jäljen ei tarvitse olla ammattimaista, koska en ole ammattilainen. Sen vaan sanon, että kattojen maalaaminen on hanurista. (Vaikka okei, niistä tuli kauniit ja valoisat)