Laitumen rakennusta helteessä

Kaatosateen keskellä selaan kesäisiä kuvia, ja kas, ihan vähän aikaa sitten oli niin kuuma, ettei mitään jaksanut tehdä kuin hetken kerrallaan ja hiki valuen. Henäkuun loppupuolella rakennettiin tien päähän, viljelijältä vuokratulle heinäpellolle hehtaarin laidun hevosille. Vihdoinkin kunnollista vihreää purtavaa loppuunkalutun oman niittylaitumen vaihteluksi.

Tolppien hakkaaminen kivikovaan peltoon on melkoinen cross fit -treeni. Sitten väännetään johtimet paikoilleen ja lopulta ensin setvitään ja sitten vedetään sähkönauhat. Siinä välissä pidetään monta juomataukoa ja syödään eväitä. Kiitos ihanien naapureideni, säästymme päivittäiseltä veden kantamiselta, koska saamme veden suoraan hanasta letkulla laitumelle tuotuun vanhaan kylpyammeeseen. (En voi kyllin hehkuttaa ihan parhaiden naapurien ja ystävien olemassaoloa <3 )

Illalla auringon laskiessa ja ilman viilennyttyä viedään hevoset laitumelle. Kamera kourassa odotan villiä pukkilaukkaa, häntä pystyssä ja kaula kaarella kirmaamista ja sen sellaista, mutta paskan marjat, kopukat vain laskevat tyynen rauhallisina päänsä ja alkavat rouskuttaa tuoretta ruohoa. Tylsimykset.

 

Niittokonejengi

Rönnin oma laidunniitty on jo aikaa sitten kaluttu puhtaaksi ja oma peltotilkkumme on tämän kesän poissa pelistä, sillä siihen kylvettiin heinä, jonka pitää saada rauhassa kasvaa ja vahvistua. Mielenkiintoista seurata muuten, kuinka lannoittamaton peltotilkkuni kasvaa aikalailla epätasaisemmin ja villimmin (= mukana on kaikenlaista muutakin kasvia) kuin ympärillä viheriöivät, teholannoitetut viljelyspellot. Siinäpä luomuuntuu ja niittyyntyy rauhassa. Pian saan lauman naapurin heinäpellolle loppukesäksi laiduntamaan, mutta sitä ennen pitää keksiä kaikenlaista, jotta ei tarvitsisi pelkän kuivaheinän varassa elellä.

Olen säästellyt omenatarhan aluetta hevosilta ja lampailta, koska luomuniittojengi popsii mennessään kaiken muunkin, kuin sen mitä saisi. Vanhat marjapensaat ovat kuitenkin tosi kituliaita, joten päätin niittämisen sijaan lopulta aidata omenatarhan alueen popsittavaksi. Paarmat pitävät ahmimisen kurissa päiväsaikaan (sisällä hämärässä on mukavampi olla), mutta illalla suuntaa niittojengi yövuoroon. Omenapuiden alla on mukava laiduntaa, kun samalla voi antaa oksien raaputtaa selkää ja ohimennen kyhnyttää kylkeään runkoa vasten.

Aitaushommissa minulla on kolmen assarin tiimi aina kannoilla: Bruuno, Mörkö ja Frida seuraavat mukanani pihan askareissa ja ”auttavat” minkä ehtivät. Bruuno siirtyy välillä laitumen puolelle lampaita hätyyttelemään ja palaa sitten pyytämään rapsutusta tai muuten vaan tutkimaan tilannetta. Eilen maattiin hetki vieretysten tuossa nurmikolla. Annettiin auringon lämmitellä.

Kaikki tämä vihreys on niin kaunista, etten osaa sitä edes kunnolla sanoiksi pukea. Rakastan tätä maisemaa, peltoja ja metsiä, hiekkatietä ja hiljaisuutta. Pidän kovasti näistä arkisista askareista, aitaamisista, ruokkimisista ja rakentamisesta. Mieleni tarvitsee hyötytekemistä.

Illan viiletessä lähdettiin Poikaipanan kanssa vielä ratsastusretkelle. Samoiltiin kaikessa rauhassa metsäpolkuja ja juteltiin niitä näitä. Iso hevonen ja pieni poika on jotenkin liikuttava yhdistelmä. Viima kuuntelee tarkasti pienen ratsastajan ohjeita ja kulkee tasaisen kärsivällisesti eteenpäin.