Jep, meillä on märkää ja kuraista

Haaveiletko maallemuutosta? Idyllisistä päivistä kauniin maiseman keskellä, eläimiä siinä pihassa käyskentelemässä? Kannattaa tsekata myös marraskuu (ja muutama muukin vastaava kuukausi) maalla:

Piha on kurainen ja märkä, pihattotarha on kurainen ja märkä, eläimet ovat kuraisia ja märkiä, ja niin olet itsekin, kun kahlaat siellä pihalla myrskytuulessa, vesisateessa ja kurassa. Bonuksena koko ajan on pimeää.

Tämä jatkuva vesisade ja myrskytuuli kiristää hermojani, sillä huolehdin jatkuvasti etenkin hevosten hyvinvoinnista. Ne kun ehtivät jo kasvattaa pitkän ja paksun talvikarvan, mutta talvea ei tullutkaan… Paksu karva kyllä suojaa sateeltakin, vesi kun ei helposti pääse iholle asti tiheän ja pitkän karvapeitteen läpi. En mielelläni loimita hevosia, sillä niiden oma karvapeite toimii yleensä loimea paremmin. Tyypit pääsevät halutessaan myös sisälle makuuhalliin (ja hengailevatkin siellä pahimmilla kaatosateilla). Nyt on parina päivänä ollut pakko laittaa sadetakit päälle, jotta paksu karva kuivuisi ainakin välillä hetkeksi. Erityisesti silloin, kun yöllä lämpötila uhkaa laskea nollaan tai pakkaselle sadepäivän jälkeen. Hevoset eivät juuri loimista välittäisi, mutta isot sentään suostuvat pitämään ne päällään. Onni-ponin uusi sadeloimi saatiin houkutellen ja namuilla palkiten puettua päälle, mutta aamulla sitä ei enää ollutkaan missään. Tutkimusretki alatarhan takanurkkaan paljasti kuraisen ja revenneen sadeloimen tuhannen myttynä lammikossa… Onni ei selvästi loimista piittaa, vaan on sitä mieltä, että karhumaisen paksu karvakerros riittää ihan hyvin.

Parasta mitä Jatsi tietää, on vesisateen jälkeen ensin kurassa piehtaroiminen ja sitten pihaton turpeessa makoilu. Voin sanoa, että mustavalkoinen hevoseni on tällä hetkellä kroonisesti harmaanruskea.

Eipä tässä paljon muuta voi, kuin kantaa tarhaan heinää ja vettä ja pitää makuuhallin kuivikkeet mahdollisimman kuivina. Lampaat joutuvat oleilemaan sadekeleillä sisällä, mutta vaikuttavat ihan tyytyväisiltä oloonsa. Bruno-possulle riittää, että pesämökissä on riittävästi pehkuja ja pahimmilla myrskyillä ulko-ovi on huolella suljettuna. Maatiaiskanat näyttävät viihtyvän ulkosalla melkein kelillä kuin kelillä. Pieni sade ei niitä haittaa, mutta kova tuuli saa koko parven siirtymään sisätiloihin. Piha näyttää lohduttomalta. Heinien suojapressut lentävät tuulessa ja kaikki irtotavara sinkoilee pitkin pihaa.

Kyllä tämä taas tästä. Kai. Jospa tulisi sellainen pikkupakkanen ja vähän lunta… Niin, ja en minä tätä elämää mihinkään vaihtaisi, en vaikka sataa ja myrskyää niin, että talo vinkuu ja kattopellit paukkuvat.

 

Elokuusta voimaa

Pidän elokuusta. Se on jonkinlainen vedenjakaja kesän ja syksyn välissä. Aamut ovat kirpeitä ja illat jo pimietä, mutta päivällä saa nauttia lämmöstä ja kesäfiiliksestä. Koitan samalla sopeutua arkirytmiin, lasten koulujen ja harrastusten tuomaan aikatauluelämään ja omaan ajankäyttöön töiden, opiskelun ja tilanhoidon välillä.

Rönnissä on tehty tällä viikolla kaivinkonehommia. Hevosten pihaton etupiha ja pihattotarhan takapiha olivat viime syksyn, talven ja kevään kammottavaa mutamössöä, ja tyypit joutuivat taiteilemaan polviaan myöten kurassa päästäkseen paikasta toiseen (kuin myös ihmisetkin…) Pihattotarhan takapihalta kaavittiin nyt maata noin 20-40 cm:n syvyydeltä 150 m2:n alueelta, siihen laitettiin suodatinkankaat ja päälle kunnon kerros mursketta. Etupihalta kaavimme jo myöhään viime syksynä kerroksen pois, joten siihen laitetaan nyt vain kangas ja murske. Murske on 0-16 mm raekooltaan ja kovettuu pikkuhiljaa hevosten käytössä. Kova pohja osassa pihattoa on hyvä juttu paitsi sen mudan vähentymisen kannalta, myös kengättömien hevosten kavioiden kannalta. Ihan halpaa lystiähän tämä ei ole, mutta parasta on tehdä kerralla kunnolla. Olen myös iloinen siitä, että voin käyttää apuna paikallista (ja äärimmäisen taitavaa) kaivinkonekuskia ja samaten paikallista murskeentoimittajaa. Facebooksivuillani (ikoni sivun ylälaidassa oikealla) on myynnissä vanhoja huonekaluja, joita kahden keräilijän taloudessa kertyy enemmän kuin omiin tarpeisiin. Jos siis haluat avittaa pihattoremontissa, käy ostoksilla!

Muutenkin eläinten elintilojen parantaminen helpottaa arkea etenkin syksyllä ja talvella. Kun eläinsuojat toimivat ja rehut ja kuivikkeet ovat helposti saatavilla, helpottuu myös ihmisten arki.

Tyhjensimme pihaton makuuhallin jo aiemmin kesällä. Vuoden aikana kertynyt olkipatja oli aika ällöä lapioitavaa… Hevoset tykkäävät köllötellä oljissa, mutta päivittäinen kakkojen siivoaminen oljista on mielestäni hankalaa. Taisi olla ensimmäinen ja viimeinen kerta olkikuivikkeella… Tuleva vuosi mennään turpeen ja purun sekoituksella. (Olkipelletistä tykkään myös kovasti, mutta muutenkin paksulla Viimalla on tapana syödä sitä…) Turvepaalit saan helposti hankittua paikallisesta Centralbod-maatalousrautakaupasta ja purun Agrimarketista. Isot, kaksipyöräiset kottikärryt ja suursäkkilantala parantavat ja nopeuttavat osaltaan päivittäistä tallityöskentelyä.

Bruno-possu saa pitää olkensa, mutta lampaille vaihdoimme myös turvetta alle. Kanalassa on turpeen ja oljen sekoitusta. Heinät meille toimitetaan tänä vuonna kerran kuukaudessa midi-paaleissa (n.250kg/kpl), sillä vaikka valkoiset traktorinmunat pihassa eivät varsinaisesti ole mikään kaunistus, on heinän jakaminen avatusta paalista helppoa ja kustannukset saa samalla jaettua kuukausittaisiksi, eikä kerralla tarvitse ostaa koko talven heiniä. Heinäntoimittajammekin on muutaman kilometrin päästä, joten Rönnissä popsitaan lähiheinää.

Eläimiä kotona

Minulta on muutamaankin otteeseen pyydetty postausta eläinten hoidosta ja arjen toimimisesta, kun kotona on paljon eläimiä. No ei se arki ainakaan joutilasta ole… Meillä Rönnissä on kaksi hevosta, neljä lammasta, neljä kanaa ja kukko, yksi possu, kolme kissaa ja kaksi koiraa. Eläimistä kaikkein sitovimipia ovat koirat ja hevoset. Koirat voi tosin pitkinä työpäivinä ottaa mukaan, mutta hevosten ruokinta tuottaa välillä päänvaivaa.

Vältän eläinten kanssa kaikkea turhaa ruokintaa ja teollisia valmisteita, ihan niinkuin ihmistenkin kanssa. Talvella raahaan tarhaan kuusenoksia ja pajunrunkoja maisteltaviksi. Koitan myös aina keksiä eläimille pientä puuhaa. Siksi ripottelen heinät, tarjoan pöperöt vähän vaihtelevassa paikassa, siirrän vesiastiaa ja tuon puunrankoja kaluttavaksi. Hengailen mielelläni ihan muuten vaan eläinteni kanssa ja koko jengi onkin hyvin seurallista ja sosiaalista.

Meillä lampaat ja hevoset asuvat yhteisessä kylmäpihatossa, jossa niillä on etupihalla olkikuivitettu makuuhalli ja takapihalla vanhaan lantalaan tehty hiekkapohjainen katos. Tarha- ja laiduntilaa, eli vapaata liikkuma-aluetta on hehtaarin verran. Etupiha, takapiha, rinne, metsikkö ja niitty. Kevät- ja kesäkaudella lohkon niittyä osiin, jotta se saa kasvaa kunnolla vihreää. Hevoset ja lampaat siis pääsevät mielensä mukaan liikkumaan sisään ja ulos ympäri vuorokauden. Vesipiste on kesällä etupihalla ja vesi tulee letkulla talosta. Pakkasten alettua juottaminen on haastavaa, mutta tänä talvena veden kantaminen jää pois nerokkaan viemäriputki- ja lämmitettävä vesiastiasysteemin ansiosta (siitä lisää tuonnempana). Etäviikkoina kotoa käsin työskennellessäni käyn jakamassa heinät pieninä määrinä kerrallaan neljä-viisi kertaa päivässä ja silloin kun ajan päiväksi Helsinkiin, käytän slow feeding-heinäverkkoja, joiden lisäksi ripottelen heiniä useampaan paikkaan, jotta hevoset liikkuisivat kunnolla päivän aikana.

Heinä on hevosten ja lampaiden pääasiallinen ravinto, ja sitä menee meillä noin kolme pikkupaalia (n. 15 kg/paali) vuorokaudessa. Kesällä hevoset ovat pari kuukautta laitumella vapaalla vihreällä, samoin kuin lampaat. Silloin lisänä on vain suolakivi. Talvikaudella hevoset saavat iltaisin pöperön, jossa on Greenlinea (alfa-alfa pelletti) paikkaamaan heinän puutteita, pikkuisen kauraa, kivennäisenä kuivattua merilevää ja kuivajauheena myös valkosipulia kuuri kerrallaan (n. kuukausi ja sitten taukoa). Valkosipuli pitää pöpöt loitolla. Monivitamiinia liuoksena annan syksyllä ja keväällä. Välillä hevoset syövät yrttiseosta tai kuivattua nokkosta ja ruusunmarjaa ruokaan lisättynä. Lampaat saavat lammasherttaa kivennäisenä. Suolakivi on kaikille vapaasti tarjolla. Vettä pitää olla aina riittävästi.

Bruuno-possu syö aamuin illoin neljänviljanpuuroa (n. 0,5 l hiutaleita) runsaalla vesimäärällä. Puuroon lisätään aina porkkanaa, omenaa, banaania, ruuanjämiä, perunankuoria, kuivaa leipää, jugurttia ja mitä nyt sattuu olemaan. Possulle kelpaa melkein kaikki, paitsi kaali ja sipuli. Bruunolla on oma karsina, jossa on iso pesämökki. Kuivikkeena on olkea ja pesämökissä lisäksi pari vanhaa peittoa ja räsymattoa. Sika on siisti eläin, ja karsinassa on yksi vessanurkka. Pesänrakennus ja tonkiminen ovat tärkeää lajityypillistä käyttäytymistä, joten tonkimismateriaalia pitää olla. Bruuno ulkoilee kesäaikaan päivittäin ja talvella kelien mukaan. Kovien pakkasten varalta Bruunon karsinassa on lämpölamppu ja levyeristeet seinissä. Hämmästyttävää kyllä, pesästä kömpivä possu on aina ihan lämmin ja tyytyväisen oloinen, vaikka emäntää kylmyys huolestuttaisi. Possut osaavat myös äänellään kertoa kaikenlaista, ja etenkin jos ruoka on myöhässä, kuuluu karsinasta kova huuto.

Kanat syövät valmista, soijapohjaista munitusrehua ja lisäksi rehukauraa, hedelmiä, keitettyjä kasviksia, ruuantähteitä ja melkein mitä vain. Vesimeloni on kanojen herkkua. Puhdasta vettä pitää olla aina tarjolla, kuten myös kalkkirakeita ja pikkukiviä (munien kuorta ja ruuan jauhautumista varten). Sisäkanala on tehty vanhaan karjakeittiöön ja siellä on turve- ja olkikuivitus. Orret ja munintapesät ovat välttämättömät kanalassa. Kanat rakastavat pehkuissa kylpemistä, joten materiaalia pitää olla tarpeeksi. Lumettomana aikana kanat pääsevät vapaasti ulkotarhaan, missä ne kuopivat, tutkivat ja nokkivat mielellään jopa kaatosateella. Talvella sisäkanalaa lämmittää lämpölamppu.

Säännöllisiä kuluja ruuan lisäksi tulee hevosten kavioiden vuolusta, hampaiden raspauksesta, rokotuksista ja madotuksista. Lampaat kävi tänä syksynä keritsemässä ammattilainen, ja se toki maksoi, mutta myös sujui kuin leikiten ja todella nopeasti (ja minä säästin aikaa, selkääni ja lampaita…). Possu rokotetaan vuosittain sikaruusua vastaan. Olen tarkoituksella valinnut laumaani ”maatiaiseläimiä”, eli kylmäverisiä hevosia, suomenlampaita ja maatiaiskanoja (niin, ja maatiaiskissoja sekä sekarotuisia koiria.) Kaikki ovat Suomen sääolosuhteissa hyvin pärjääviä ja perusterveitä. Toki aina pitää varautua eläinlääkärikeikkoihin.

Eläimet omassa pihassa tuovat paljon hyvää elämääni, joskin myös sitoutumista ja aikatauluja. En voi olla vuorokautta poissa ilman lomittajaa tai matkustella mielin määrin (en onneksi ole kaukokaipuinen). Päiväni alkaa ja päättyy aina pihatossa. Tarkistan koko jengin kunnon ja fiiliksen, jaan rapsutuksia ja juttelen samalla kun hoidan ruokinnan. Iltaisin siivoan lannat makuuhallista ja lisään olkea kuivikkeeksi.

Kahdesti viikossa käy hevosilla säännölliset vuokraajat, jotka paitsi käyvät lenkillä, myös hoitavat silloin iltatallin ja siivouksen. Hevoset tienaavat heinärahaa, pääsevät liikkeelle ja ihmiset saavat maalais- ja hevosterapiaa. Kaikki voittavat siis. Itse ratsastan arjen aikataulujen, oman jaksamiseni ja kelin mukaan pari kertaa viikossa. Joskus käyn hevosten kanssa ihan talutuskävelyllä tai leikimme hippaa niityllä. Kun hevosilla on mahdollisuus ja tilaa liikkua kaikissa askellajeissa ympäri vuorokauden, ei päivittäinen ”liikuttaminen” ole välttämättömyys.

Hevoseni ovat kengättömiä ja kuolaimettomia. Jatsi liikkuu lähestulkoon ympäri vuoden paljain jaloin, vain liukkailla keleillä pitää olla nastalliset bootsit. Viima taas on herkempi jaloistaan ja käyttää lähes aina lenkillä Cavallon Simple-bootseja. Osaan itse ylläpitovuolla kaviot, mikä harventaa hieman vuolijan käyntejä. Molemmilla hevosilla on kuolaimettomat LG-briddle-suitset, Jatsilla lampaankarvainen ”terapiasatula” ja Viimalla rungoton satula. Varusteet sopivat hyvin metsään, pitkille maastolenkeille ja vaelluksiin, joka on meidän tapamme ratsastaa. Hevoset kasvattavat pitkän ja paksun talvikarvan ja näyttävätkin talviaikaan ihan karhuilta. Loimitan vain tarpeen mukaan, yleensä villalomella ratsastuksen jälkeen kuivatuksen ajaksi, samoin kun todella kovalla pakkasella. Pihatossa hevoset osaavat hyvin itse valita ovatko ulkona, vai sisällä säältä suojassa.

Eläimistä huolehtiminen on välillä stressaavaa ja monenlaiset asiat saattavat huolestuttaa. Maalaisjärjellä ja kokemuksella selviää kuitenkin monesta. Hyvä tukirinki on tarpeen, jotta tarvittaessa järjestyy lomittaja tai joku käy antamassa heinät oman päivän venyessä. Tai että voi soittaa ja kysyä mielipidettä toiselta hevosen- lampaan- possun- tai kanan omistajalta. Lapseni ovat oppineet pienestä asti hoitamaan eläimiä ja toimimaan erilaisten eläinten kanssa. Myös luonnon väistämätön kiertokulku on tullut tutuksi. Ja juu, salilla ei tarvitse käydä. Aitaaminen, lannan luominen, veden ja heinän kantaminen ja ratsastaminen ovat kelpo liikuntaa.

Eläimistä kirjoittaminen on aina vähän jännittävää, koska meitä ihmisiä on niin erilaisia ja erilaisilla näkemyksillä ja mielipiteillä varustettuna. Tämä on minun tapani. Eläimeni ovat terveitä ja hyvinvoivia. Ne ovat myös ystäviäni ja laumani jäseniä. Eläinten omistaminen on myös elämäntapavalinta – kotihiirelle juuri sopiva.