Vauvalle tilaa

Alakerran makuuhuoneemme on pienehkö, mutta sopu sijaa antaa, eli pääkopan raapimisella ja pienillä muutoksilla siitä saatiin hyvä pesä myös vauvalle.

Oviaukkoon rakennettiin kirjahyllyt (joista oma postaus täällä). Pienen lipaston tilalle kannoimme kellarista vanhan liinavaatekaapin, johon saan omat vaatteni mahtumaan ja sen päälle vanhan seinäkaapin vauvanvaatteille ja tarvikkeille. Seinäkaappi on alunperin ollut Kurulan keittiössä, ja sieltä päätynyt puuverstaalle työkalukaapiksi, josta minä sen poimin mukaan Rönniin muuttaessa. Kaappi kaipasi huolellista jynssäämistä ja lopulta päätin maalata sen kokonaan, koska verstaan ja öljyn haju oli niin voimakas. Käytin ekaa kertaa Jeanne D’arc Livingin kalkkimaalia, ja tykästyin todella paljon! Maali on mattapintaista, peittävää ja lähes hajutonta. Maalipinnasta tuli juuri sellainen vanhanaikaisen oloinen, kuin toivoinkin. Oviin teippasin postikortteja, joita voi sitten halutessaan vaihtaa.

Viereen mahtuu pieni hoitopöytä, Tori.fi:stä löydetty ihan Ikean peruspöytä, jonka käsittelin samaisella kalkkimaalilla, mutta Vintage Green-sävyllä (koska vastapäisellä seinällä on saman värinen vaatekaappi). Hoitoalustaan ompelin uuden päällisen vanhasta kesämekosta. Hoitopöydän alatasolle mahtuvat kestovaipat mainiosti omiin koreihinsa ja seinäkaapin pikkulaatikot kätkevät pienet hoitotarvikkeet. Hoitopöytä on kokemukseni mukaan tarpeelinen muutaman ensimmäisen kuukauden ajan, ja sitten se saa lähteä kiertoon. Koko muutos hoitui taas aikalailla omia varastoja tonkien. Vain hoitopöytä, alusta  ja maalipurkit ostettiin.

Perhepeti tulee olemaan öinen nukkumismuotomme ainakin ensimmäisen vuoden ajan, mutta saan ystävältä lainaan kattoon ripustettavan juuttikehdon kaiken varalta. Päikkäreitä siinä ainakin on hyvä ottaa silloin kun ei nuku ulkona vaunuissa.

Pienet vaatteet on viikattu kaappiin odottelemaan pientä käyttäjää. Viikot käyvät vähiin…

 

Olohuoneen uudet hyllyt

Olohuoneen ja entisen kirjastohuoneen, eli nykyisen makuuhuoneen välissä on iso, avoin oviaukko. Pienessä talossa avara näkymä onkin tavallaan kiva, mutta käytännössä (ja etenkin vauvan syntyessä) se on hieman haastava. Aukossa on nyt paksut, valoa läpäisemättömät verhot, jotta aiemmin nukkumaan menevä (siis minä, eli iltauninen)saisi unen päästä kiinni. Ääntä verhot eivät juurikaan eristä.

Päädyimme siihen, että makuuhuoneeseen tarvitaan lisää rauhaa ja olohuoneeseen kirjahyllymetrejä. Jani rakensi mittojen mukaan sopivat hyllyt vanerista ja minä maalasin ne samalla sävyllä, jolla talon ovenkarmit ja kynnykset on alunperin maalattu. Oikea sävy löytyi siten, että kipaisin rautakauppaan mukanani pätkä ovenkarmia ja vertailin sitten värikarttoihin.

Kaksi ohutta maalikerrosta hyllyihin ja 4mm taustavaneriin tapetti. Tapettihan ei tuolta kirjojen takaa juurikaan näy, kunhan pilkistää pikkuisen. Joka tapauksessa se on hauska yksityiskohta.

Oviaukon ympäriltä jouduin repimään pahasti aaltoilevan ja osittain revenneen pinkopahvin jo ennen Rönniin muuttoa tehdyssä remontissa. Raakalautaseinä oli tarkoitus maalata kuultavan valkoiseksi, mutta sehän jäi muuton jälkeen tekemättä. Seinä on kaunis noinkin, vanhoine lyijykynämerkintöineen kaikkineen, mutta päätin samaan remontti-intoon (=pesänrakennusvimma) maalata seinän ohennetulla valkoisella (ohennussuhde n. 2 osaa maalia ja 1 osa vettä). Samalla muurikulma, josta olen repinyt vanhat kerrokset (kaksi tapettikerrosta ja vanhaa sanomalehteä) näkyviin, pääsi paremmin oikeuksiinsa.

Makuuhuoneesta muutti vauvankaapin tieltä seinällinen kirjoja uusiin hyllyihin, äänieristys parani merkittävästi ja samalla makuuhuoneen puolelle tuli lisää seinätilaa. Kapeampaan oviaukkoon saa nyt myös koiraportin tai jopa oven, jotta haukut pysyvät tarvittaessa muualla. Ovi olisi mahdottoman kiva, mutta toisaalta pienessä tilassa hankala ja auki ollessaan tilaa vievä. Ehkä pitääkin suunnitella liukuovi vanhasta ovesta/ovista? Tähän tyyliin: (kuvat Pinterest)

Paitsi että oviaukon leveys on vain 80 cm, ja jotta ovi mahtuisi liukumaan, pitäisi sen olla kahdessa osassa. Todennäköinen materiaali taitaa siis olla vaneri. Hmmm. Tuumailemme ja palaan tähän vielä!

Keväinen remonttibuusti joka tapauksessa jatkuu, ja kunhan pääsen testaamaan Jeanne D’arc Livingin kalkkimaaleja, teen makuuhuoneen muutoksista sitten ihan oman postauksen.

P.s. Rahaa kului kirjahyllyihin yhden koivuvanerilevyn (n. 50€), vaaleanharmaan kalustemaalin (34€) ja siveltimien (8€) verran. Tapettia oli jämärullassa sopivasti ja valkoinen, mattapintainen seinämaali löytyi remonttivarastosta.

Uusia tuulia työkuvioissa

Jee, voin vihdoin kertoa ihan ääneen, että aloitan oman palstan Unelmien Talo & Koti -lehdessä nyt helmikuussa. Jokaisessa lehdessä on aukeamallinen Anun tee-se-itse meininkiä paljolti kierrättäen ja tuunaten. Eikä siinä vielä kaikki, tänään aukeaa A-lehtien uusi Meillä Kotona -portaali, jossa ilmestyy joka toinen viikko Rönnin ateljeessa kuvattu tee-se itse -video pitkälti samalla meiningillä, kuin lehden palstallakin. Ensimmäinen video ilmestyy ihan lähipäivinä.

Myös Puustellin blogi jatkuu, ja saa kaverikseen Miinus-blogin, jota myös päätoimitan. Ekologinen ja kierrätettävä Miinus tulee näkymään täällä blogissakin isosti kevään aikana remonttiyhteistyön merkeissä.

Tuottamaani kotoilusisältöä löydät siis tänä vuonna aika monesta paikasta. Ja koitan saada myös Anun ja talon kuulumisia kerrottua useammin kuin aiemmin. Siinähän sitä jo onkin tekemistä enemmän kuin kylliksi, kun toisen vuoden taideopinnot lohkaisevat sitten oman osuutensa.

Voi että olen iloinen näistä töistäni. Saan tehdä hyvin itsenäisesti ja vapaasti ja juuri sitä mistä eniten tykkään. Ja opiskelusta nautin edelleen valtavasti. Myös kaksoiselämä, jota arjessa elän, sopii minulle paremmin kuin hyvin. Joka toinen viikko (silloin kun lapset ovat kotona) kuljen päivittäin Helsinkiin, toimitan lapset kouluihinsa ja itseni Helsingin työhuoneelleni. Syömme iltapäivällä yhdessä lasten kanssa työhuoneella ja sitten huristamme harrastuksiin. Poikaipana jäähallille ja tytär salille. Itse livahdan lätkätreenien ajaksi usein uimahalliin. Kotiudumme illalla treenien jälkeen. Joka toisen viikon vietän sitten tiiviisti Rönnissä etätyöskennellen. Kotikonttorini toimii yleensä aamuvarhaisella keittiön pöydän ääressä, puuhellan lämmössä, jolloin hoidan kirjoitustöitä ja sähköpostiliikennettä. Kotona suunnittelen ja maalaan, kuvaan usein palstan ja blogien kuvat ja ehdin työskentelyn lomassa hoitaa kotiasioita ja eläimiä. Päivät ovat rentoja ja aikatauluttomia. Tällaisesta haavelin jo vuosia sitten, ja nyt se on totta ja mahdollista. Silloin kun joskus stressaa ja väsyttää, muistutan itselleni, että olen onnentyttö.