Mylläystä ja mustelmia

Joskus tulee sellainen olo, että ajatus joka on hautunut jo pidempään, pitää toteuttaa ihan heti. Vaikka olisi yksin kotona ja olisi sunnuntai-ilta ja vaikka ihan mitä vaan. Sellaisella ololla ja draivilla siirsin makuuhuoneen alakertaan ja työhuoneen yläkertaan eräänä iltana. Mustelmiahan siinä syntyi ja parin päivän kokovartalo lihasjumitus, mutta lopputulos toimii.

Peti on tähän asti ollut yläkerrassa juuri sängyn kokoisessa alkovihuoneessa, josta pääsee myös parvekkeelle. Aloin kaivata tilaa ympärilleni ja myös jatkuvien uniongelmien ja poukkoilun takia nukkumapaikkaa josta en näe suoraan pihattoon (huolestuakseni keskellä yötä eläinten lukumäärästä ja voinnista vaikka). Työ- ja ateljeetilaksi on tarkoitus kunnostaa Tallirakennuksen alakerran vanha navetta, jossa on valmiiksi tuplaikkunat ja paksut kiviseinät (joo, ja toistaiseksi myös hervottomat vuoret vanhaa heinää, karsinoita, parsia ja romua…). Toistaiseksi mahdun siis työskentelemään yläkerran minihuoneessa ja minihuoneen ahtaus myös kannustaa aloittamaan remonttityöt navetassa.

Kirjahyllyjä oli operaatiossa pakko purkaa ja siirtää ja muutenkin pitää sortteerata kirjoja, jotka eivät millään tahdo mahtua seinille. Vanha vaatekaappi makuuhuoneeseen on myös hakusessa, vanhassa talossa kun ei koskaa ole liikaa säilytystilaa. (Säilytystiloista muuten lisää myöhemmin).

Ja siitä roudaamisesta: kummasti vaan isotkin esineet liikkuvat yhden naisen tahdonvoimalla (heh).

Niin, ja kun siirtää tavaroita paikasta toiseen, huomaa äkkiä uusia tarpeita ja sitten asioita, jotka eivät enää sovi/kuulu/mahdu mihinkään. Lamppu, taulu, tuoli tai kirjakaappi alkaa näyttää ihan erilaiselta, kun asiat ympärillä muuttuvat. Varastosta voi kaivaa jotain sinne pitkäksi aikaa unohtunutta ja uudet värit uusissa paikoissa näyttävät hienoilta tai yllättäviltä. Se on kiehtovaa.

Zen ja samperin vesipumppu

Rönnissä tehtiin viime keväänä putkiremppa ja samalla vaihdettiin ikivanha vesipumppu uuteen. Meillä oli loppukesästä ja pitkin syksyä kaikenlaista vesihaastetta milloin mistäkin syystä. Loppukesästä ja alkusyksystä vanhan rengaskaivon vesi oli vähän väliä lopussa pohjavesien mataluuden ja heikon sadetilanteen takia. Sitten huomattiin ylimmän kaivonrenkaan rapautuneen niin pahasti (tai se tuli vaan tiensä päähän), että kaivoon pääsi sateella pintavettä, mikä saastutti veden juomakelvottomaksi. Olemme siis ahkerasti keränneet kaiken sadeveden talteen ja kärränneet naapurista vettä eläimille ja kaupasta vesitonkkia ihmisten juomavedeksi. Päivittäinen vedenkulutus on pitänyt miettiä huolella. Moniko haluaa suihkuun, pestäänkö yksi vai kaksi koneellista pyykkiä, ja entä tiskit sitten? Kaivo puhdistettiin ja korjattiin loppusyksystä, ja pohjavesikin on vihdoin alkanut nousta. Uusi vesipumppu sen sijaan on pumppaillut itsekseen ja junnannut paikallaan ja nykinyt jo pitkän aikaa. Lopulta heräsin eräänä aamuna siihen, että pumppu käy ja käy ja käy ja käy… Oli ylikuumentunut ja tiltannut mokoma. Siis töpseli irti seinästä ja soitto putkarille. Pumppu tuli kuntoon pariksi päiväksi ja aloitti sitten taas temppuilun. Tänään se kuoli. Kai lopullisesti. Onneksi on takuu ja uusi pumppu tulee pian, mutta mitä tehdään sitä odotellessa?

– Kaivoämpäri. Rakensin pitkästä rimasta, ämpäristä, parista ruuvista ja roudarista kaivoämpärin, siis sellaisen pitkävartisen, jolla saa käsipelillä vettä nostettua. Kaivossa on nyt onneksi paljon vettä, joten kannoin eläimille juomavedet.

– Muuripata ja sauna. Onneksi on muuripata kellarissa. Täytin sen samalla ja tuikkasin tulen alle. Samoin kiitos puulämmitteiselle saunalle, jonka laitoin lämpiämään. Ihmisten peseminen ja astioidenkin onnistuu vatimeiningillä ja onhan siinä sellaista vanhanajan tunnelmaakin (hehe).

– Vessan huuhtelu käy onneksi kaatovedelläkin, siispä kymmenen litran tonkka pytyn viereen.

Että sillai kauheen hyvin on asiat. Sitä vaan mietin, että miksi pumpun kuolemat ja sen sellaiset tapahtuvat silloin kun on yksin kotona, kuumeessa (tosin eilen olin enemmän kuumeessa) ja olisi muutakin tekemistä.

No ehkä siksi, että ZEN. Vesihaasteen voi ottaa hidastamisharjoituksena. Se että keskittyy kantamaan vettä, peseytymään rauhassa keskellä päivää lämmitetyssä saunassa ja miettimään omaa vedenkulutustaan hidastaa ja rauhoittaa päivän, joka olisi ehkä lähtenyt  liian kierroksilla muutoin etenemään.

Otan tämän metsäpolkuna. Koska kuten päälääkärini sanoi, on parempi kulkea elämänsä alkupisteestä loppupistettä kohti kierrellen ja kaarrellen metsäpolkuja, tutkien sivuteitä ja kiipeillen kallioilla, kuin paahtaa moottoritietä täysillä eteenpäin.

Auringonpilkahduksia

Tuntuu keväältä. Aurinko paistaa vinosti ja räystäiltä tiputtaa vettä. Silittelen Rönnin seiniä ja nojailen poskeani punamultapintaan. Jos kaikki menee hyvin, pääsen viikon kuluttua omaan talooni aloittamaan remonttia.

H-hetken lähestyessä pää täyttyy listoista. Jännittää myös, mitä todellisuus, eli muovimatoista riisuttu pinta tuo tullessaan. Yllätyksiä tulee ihan varmasti, mutta toivon, ettei kovin pahoja. Muurien ja piippujen kunto pitää myös mahdollisimman pian tarkistaa. Joitakin halkeamia niissä näyttää olevan, eli vaativat paikkausta tai sisäpiippuja.