Berliinin taivaan alla

Pääsiäisviikolla vietin neljä päivää Berliinissä tyttäreni kanssa. 15 vuotiaan syntymäpäivämatka sujui pääosin hänen toiveidensa mukaisesti shoppaillen ja hyvin syöden. Kaupunki on valtava, mutta erittäin toimiva julkinen liikenne onneksi pelastaa: U-bahnilla ja S-bahnilla pääsee risteilemään kaupungin halki moneen suuntaan, ja mitä metro ja juna eivät kata, sen paikkaa bussiliikenne ja ratikat. Karttaa hartaasti tuijottelemalla hahmottuivat reitit kivasti.

Yövyimme Plus Berlin-nimisessä, vanhaan kouluun rakennetussa hotellissa/hostellissa, joka oli pääosin täynnä nuoria matkaajia. Taiteella ja rennolla otteella höystetty hotelli on yksinkertainen ja edullinen, mutta myös superhyvällä paikalla East Side Galleryn ja sekä juna-aseman, että metroaseman kupeessa. Huoneissa ei ole mitään ylimääräistä, mutta kaikki tarpeellinen, Wifiä myöten.

Nähtävyyksistä kävimme varsinaisesti katsomassa vain Berliinin Juutalaismuseon. Rakennus itsessään oli komea ja hienosti suunniteltu, mutta myös todella ahdistava. Portaita oli kiivettäväksi loputtomasti, joten ihan huonokuntoiselle tai lastenvaunujen kanssa liikkuvalle en suosittelisi (okei, olihan siellä varmasti hissitkin jossain piilossa….).

Alexanderplazin kautta kurvasimme usein, koska se oli metromatkamme varella, ja koska Primark, teinitaivas, jossa jokainen vaatekappale maksaa liian vähän (en edes halua ajatella missä vaatteet valmistetaan…). Kivoin paikka taisi kuitenkin olla Berlin Zoon ympärille kasvanut ostos/ hengailualue, ja eritysesti Bikini Berlin, designmarket -tyyppinen ”ostari”, jossa oli runsaasti kiinnostavia putiikkeja (okei, kalliita kylläkin), nuorten suunnittelijoiden tuotteita ja alakerrassa pop up-kuutioita. Myös lempi lounaspaikkamme Bag Yard sijaitsee Bikini Berlinissä. Bataattiranskalaisilla höystetyt täytetyt ”bagit”, eli leivät sisälsivät toiveiden mukaan vaikka mitä, niinkuin vaikka falefeleja tai kreikkalaistyyppisesti maustettuja, paistettuja kasviksia. Itsetehtyä limonadia sai lounaan kanssa ison mukillisen (omenaa, mangoa ja minttua). Suosittelen!

Kaikenkaikkiaan Berliinissä olisi hyvin helppoa olla kasvissyöjä tai jopa vegaani. Luomua ja vegaanikauppoja on runsaasti, ja hinnat ovat ihan normiruuan tasolla. Saksa onkin tukenut luomutuotantoa vuodesta 1968! Kasvisravintoloista mainittakoon The Bowl, jonka vegaaniset annokset olivat huikeita! Ravintolaan joutui jonottamaan illalla puolisen tuntia nimi listassa, mutta sekään ei haitannut, sillä alakerran kahvilasta teini sai latten ja minä machalatten soijamaidolla ja odottelu sujui leppoisasti.

Kiinnitimme molemmat huomiota kaupunkilaiskoiriin, joita Berliinissä oli paljon. Enkä siis tarkoita katukoiria, vaan omien ihmistensä seurassa, yleensä vapaana jolkotellen liikkuvia urbaaneja haukkuja, jotka olivat tottuneita junamatkustajia ja kaikenkaikkiaan rauhallisen itsevarmoja tyyppejä. Kuulin, että onkin hyvin tavallista liikkua kaupungilla koiran kanssa. Koirat ovat yleensä tervetulleita myös kahviloihin, kauppoihin ja ravintoloihin (The Bowlissa naapuripöydässä nukkui ihan meidän Mörkön näköinen koira tyytyväisenä pöydän alla isäntäväen illastaessa).

Kirpputoreille emme harmiksemme päässeet, koska matkasimme kotiin jo lauantai-iltana, parhaan kirppispäivän ollessa sunnuntaina. Toisen kerran siis kirppismatkalle. Kaiken kaikkiaan oma rakas teinini on mitä mainiointa matkaseuraa, kunhan muistaa tankata säännöllisesti, sekä äitiä että tytärtä. Energiatason laskusta seuraa välitöntä ärähtelyä nimittäin… Senkin huomasin, että raskaana reissaaminen on raskaampaa. Olen tottunut kävelemään paljon, ja hyvistä lenkkareista huolimatta tahtia oli pakko päivittäin rauhoittaa. Jalat turposivat ja kipeytyivät helpommin ja äkilliset energianlaskut ja huimaus vaivasivat. Pidättele siinä sitten toista harppovaa koipeliinia, että hidastetaanko, kun mutsi vaappuu mahansa kanssa… Hyväksi onneksi päikkärit ja kahvilatauot kelpasivat myös teinille.

 

Viikonloppuna saa ottaa neljännet päikkärit

Viikonloppuna oli tajunnanräjäyttävän hieno (ulkoilu)ilma. Aurinko paistoi ja alkoi ihan oikeasti tuntua siltä, että kevät tekee tuloaan. Minä havahduin aurinkoon lähinnä huomaamalla, että kas, nyt voi valokuvata ja oho, kylläpä noi ikkunat ovatkin likaiset.

Siitä huolimatta, että kuulin päässäni pienen äänen, joka patisti lähtemään reippaasti ulos, luin viikonlopun aikana kaksi kirjaa ja otin ainakin neljät päikkärit. Ja neuloin. Katselin auringonpaistetta ikkunasta. Maha tuntui valaan kokoiselta ja kiristävältä, vaikkei se ihan oikeasti vielä niin iso ole. Asukas sen sijaan on villiä sorttia, vetää kuperkeikkaa ja tuuppii minkä kerkiää. Neuloessani mietin reippaita sporttimutseja, jotka juoksevat ja treenaavat koko raskauden ajan villisti ja söin jäätelöä. Ajattelin, että joogaaminen olisi raskausaikana kyllä hyvä idea, jotta paikat pysyisivät vetreinä. Ehkä ensi viikolla sitten.

Liikahdin sentään sen verran, että kävin kirpparilla metsästämässä aarteita. Vauvanvaatteiden shoppailu on ihanaa, ja saan joka kerta kiksit siitä, että kirppareilta löytyy pikkurahalla ihanuuksia. Torin kautta ostamani kestovaipatkin odottavat pesua ja lajittelua ja lauantaina sain vielä Instagramin kautta viestin ihan tuntemattomalta ihmiseltä, että häneltä liikenisi iso pino kestoja minulle. Ja vieläpä superherkullisen värisiä ja itse tehtyjä. Niin hienoa!

Keskeneräinen neulomus liittyy langoilla maalaamiseen ja Lentävän Lapasen neuleiltaan, jota olen vetämässä tämän viikon keskiviikkona (16.3. klo 16-20). Jos luova lankojen yhdistely ja yhdessä neulominen innostaa, suuntaa silloin Järvenpäähän!

Semmoinen lepoviikonloppu siitä tuli. Tarpeellinen.

Talvirieha

Hiihtolomaviikolla sää suosi meitä onnekkaasti. Jo kahtena talvena olemme nimittäin naapureiden kanssa yrittäneet järjestää yhteistä talviriehaa, mutta lumeton maa on perunut tapahtuman joka kerta. Siltä näytti nytkin, ennen kuin taivaalta alkoi pari päivää aiemmin tulla lunta oikein kunnolla. Suojasään jälkeinen pikkupakkanen saatiin bonuksena.

Lähimetsässä on paikallisen metsästysseuran laavu (tai oikeastaan sellainen ihan kunnon katos penkkeineen ja tulisijoineen), joka on kaikkien käytettävissä. Kannoimme siis laavulle polttopuita tulta varten ja lampaantaljoja penkeille lämmikkeeksi. Lapioimme lumet ulkopenkeiltä ja pöydältä.

Rönnissä keitettiin valtava padallinen kasvishernekeittoa ja tehtiin tikkupullataikina. Naapurin Kuuranmäessä paistettiin useampi pellillinen pannukakkua ja keitettiin paljon kuumaa kahvia ja mehua.

Tiistaina laavulle kokoontui yhteensä 11 aikuista ja 15 lasta (ikähaarukassa 1-15 vuotta). Ohjelma oli simppeli: laskettiin pulkkamäkeä, seikkailtiin metsässä, käytiin mönkijän peräkärryssä ajelulla ja köpöteltiin talutettuna hevosten selässä. Niin, ja ehkä tärkeimpänä kaikesta, syötiin. Kuuma soppa maistuu ulkona nuotion ääressä jotenkin paremmalta kuin missään ja pannarit katosivat parempiin suihin nopeasti. Kaikkein hauskin ja monelle uusin juttu oli kuitenkin tikkupullan paisto.

Pullataikinasta tehdään sormenpaksuisia pötköjä, jotka kieputetaan tikun ympärille, ja sitten vaan varovasti käännellen paistetaan hiilloksella. Vähän hilloa päälle, ja aaah, mikä nuotioherkku!  Tikkupullia varten tein ihan tavallisen pullataikinan, johon laitoin ekstrapaljon kardemummaa.

Aika monet märät sukat, hanskat ja myssyt kuivateltiin nuotion lämmössä ja sitten juostiin taas mäkeen. En ehtinyt ottaa kovin monta kuvaa, mutta muutaman sentään.

Ensi vuonna kokoonnumme ihan varmasti taas (siis jos vain on lunta…).