Kakkua ja kuohuvaa tallinvintillä

     Rönnissä on loputtoman monta inspiroivaa paikkaa, jotka pikkuhiljaa muokkautuvat käyttötiloiksi. Välillä ajattelen olevani ihan pöhkö raivatessani vaikka tätä tallinvinttiä oleskelu- ja kurssitilaksi, sillä järkevämpi tilallinen ajattelisi säilövänsä ylisillä vaikkapa työkoneita ja olkipaaleja…

Tallinvintti muokkautui kuumina heinäkuun päivinä hiljalleen synttärikestejä varten, ja voi sentään, kuinka ihana siitä tuli. Mitään ei tarvinnut ostaa, sillä kaikki tarpeellinen löytyi nurkista ja varastoista.

Nelikymppisiäni ei juhlittu suureellisesti, vaan pienesti ja lempeästi. Se tuntui nyt hyvältä vaihtoehdolta. Kourallinen läheisiä ihmisiä, paljon herkullisia kakkuja ja monta pulloa kuohuvaa. Sitäkin lämpimämpi oli tunnelma, sekä sään että vieraiden puolesta. Pienimmät vieraat pääsivät myös ”rastastamaan” ja kokeilipa muutama isompikin ensi kertaa hevosen selässä istumista.

Kattauksessa muuten lautasina toimivat päreet, joita löytyi traktorihallin ylisiltä iso keko. Juhlissa kukaan ei polttanut päreitä, mutta ne päätyivät kyllä myöhemmin saunan sytykkeiksi…

Kakkujen kanssa sattui mielenkiintoinen työtapaturma; ystäväni, jotka tekivät herkullisen raparperipavlovan etsivät keittiöstä sokeria (se on ruusupurkissa), ja päätyivät ottamaa makeutusta isosta lasipurkista, jonka kyljessä luki isolla ALUNA (joka on siis alumiinin ja kaliumin kaksoissuola jota käytetään lankojen puretukseen värjäyksessä). Eivät naiset uskoneet etikettiä, eivätkä edes maistaneet varovasti, vaan maustoivat kermavaahdon reippaasti alunalla. Onneksi sentään maistoivat valmista vaahtoa lopulta…. Eikä isompaa vahinkoa päässyt siis sattumaan, tuli vain pari huolella huuhdeltua suuta ja jugurtista sävelletty varatäyte. Ja kakulle nimeksi (legendaarinen) Alunakakku. Semmoista voi sattua Rönnin keittiössä…

Alunakakun lisäksi tarjoiltiin hyydytettyä Mariannecrush-valkosuklaa-sitruunakakkua, hyydytettyä mustikka-vadelmajuustokakkua, suklaista mustikkatäytekakkua ja raakahedelmäkakkua. Kakut katosivat vadeilta niin nopeasti, että ehdin napata vain muutaman kuvan puoliksi syödyistä herkuista… Tavallaan oikein hyvä niin.

Alunakakku

 

Kuumaa

  

Heinäkuiset hellepäivät sujuvat Rönnissä maltillisella tahdilla. Kissat ja koirat retkottavat kuka missäkin, hevoset seisovat pihaton viileydessä ja samassa paikassa lampaat loikoilevat nurkassa märehtimässä. Possulla on viileä pesä talon nurkalla kukkapenkissä (huoh). Kanat jaksavat parhaiten aurinkoa, mutta käyvät sisällä turvekylvyssä usein. Ihmiset vetelehtivät kaikenlaisten puuhien välillä kuka missäkin. On liian kuuma maalata ovia tai punamullata tallin seiniä. Kaikki fyysinen työ käy voimille, joten tauot ja jatkuva veden kittaaminen ovat olennainen osa päiviä. Nälkä ei tule ennen iltaa, joten päivällä syödään hedelmiä ja jätskiä.

Illan tullen viilenee sen verran, että pihaton edustalle on rakentunut harjauspuomi vanhasta sähkötolpasta ja tallin ylisille kaide isoon oviaukkoon. Ylisen raivaus edistyy pikkuhiljaa. Romut ja puutavara siirtyvät paikasta toiseen, lattia alkaa paljastua vanhan heinän ja tomun alta ja mielessäni hahmottuu jo keskilattialle tuleva pitkä pöytä tuoleineen ja yläpuolelle ripustettava hehkulamppuroikka. Riippumatto laitettiin parhaalle paikalle heti alkajaisiksi, tietenkin. Eilen kannettiin kolmas heinäkuorma latoon, missä nyt on talven varalle heinää arviolta tammikuun loppuun asti. Hikisen heinäurakan jälkeen heitettiin koko jengi vaatteet yltä ja kasteltiin toisiamme jääkylmällä letkuvedellä juosten, kirkuen ja nauraen. Aikuiset ja lapset yhtä lailla. Kesän parhaushetkiä.