Blogihiljaisuus päättyy ihan pian!

Blogissa on ollut hirmuisen hiljaista. Hiljaisuus johtuu monesta asiasta. Pitkälti ihan arjesta ja töistä. Ja sitten siitäkin, että rakennamme parhaillaan uutta sivustoa. ronnintila.fi aukeaa pian, eli heti kun saan sen rakennettua valmiiksi (tai ainakin melkein valmiiksi). Tulen sitten tiedottamaan asiasta vielä uudemman kerran. Sinun ei oikeastaan tarvitse tehdä mitään, anujatalo.fi -osoite tulee ohjaamaan pian suoraan uusille Rönnin tila-sivuille.

Paljon uuttakin on tiedossa, olemme nimittäin tässä syksyn aikana tehneet muutamia isoja päätöksiä, joista suurimmat ovat kanalan ja lampolan laajentaminen. Alhon maatiaiskanoja on jo sen verran, että munia riittää pian myyntiin asti ja kesäkanojakin meiltä saa vuokrata ja ostaa tulevana kesänä. Anun neuloosi taas on johtanut siihen, että samalla kun odottelemme ensimmäisiä Rönnivilloja, eli omien lampaiden villasta kehrättyä lankaa kehräämöltä, on meille muuttanut kaksi uutta affeuuhta ja affepässi Noki. Jälkikasvua on siis luvassa keväämmällä, kun uusi lampolakin saadaan valmiiksi. Jännittäviä, mutta hyvältä tuntuvia päätöksiä. Lisää pian!

Heinäpoutaa

Viikko sitten tehtiin Rönnissä hiki hatussa (ja kaikkialla muuallakin) heinätöitä. Monta viikkoa jännitettiin, tuleeko heinänteosta mitään, kelien ollessa, noh, ei niin kohdallaan. Pienpaaleja ei juurikaan enää tehdä, joska ne pitää saada kuivaan varastoon, ja sitä ennen heinäpoutaa pitää olla ainakin viisi päivää putkeen, jotta kaadettu heinä kuivuu pellossa, eikä homehdu tai mätäne. Suurpaaleissa esikuivattu- tai säilöheinä tulee nopeammin ja traktorinmunat, eli suuret muovitetut paalit voi varastoida ulkona. Ennenvanhaan, kun heinä nostettiin seipäille, oli sillä tavalla turvallisempaa säiden puolesta, että seipäällä heinä kuivuu ilmavammin, eikä pilaannu, vaikka tulisi pientä sadettakin.

Meille pienpaalit ovat useammasta syystä mukavampi vaihtoehto: niitä on helpompi käsitellä, ne mahtuvat latoon, eikä tarvitse koko talvea säilyttää heinää pressun alla pihalla, pienpaalista on mielestäni pienelle laumalle helpompi jakaa heinä ja samalla pysyy kärryillä menekistä. Ehkä isoin syy on kuitenkin se, että Viima-hevosen vatsa ei kestä säilöheinää.

Viestittelin ja soittelin heinät kaatavan, pöyhivän ja paalaavan isännän kanssa lähes päivittäin, kun yritimme löytää sään puolesta sopivaa hetkeä heinäntekoon. Lopulta heinä kaadettiin tiistaina, ja lauantaina oli tarkoitus paalata. Haalimme talkooväkeä lauantaiksi, sillä melkein tuhatta paalia ei kahteen pekkaan päivässä kanneta. Sitten kävikin niin, että loppuviikon epävakaisen sään takia paalaus siirtyi maanantaille ja talkooväen houkutteleminen alkoi alusta.

Viikonloppu oli onneksi paahteinen, ja heinä kuivui mukavasti. Maanantaina alkoi paalaus ja paalien heittely traktorin peräkärryyn. Eväät syötiin asianmukaisesti pellon laidalla ja uutteran talkooväen avulla saatiin paalit karryihin ja kuljetettua Kurulan pellolta Rönniin, missä se hikisiempi urakka odotti: pihasta paalit kannettiin ja pinottiin latoon.  Iltaan mennessä meitä oli liuta hikisiä ja heinäisiä heinänkantajia, kaikki paalit ladon suojissa ja suolaa ripoteltu paalien väliin ja päälle estämään homehtuista.

Rönnin eläinten talvimuona on nyt hoidettu, ja kyllä onkin mukava fiilis, kun lato on täynnä evästä. Vaikka heinänteko on stressaavaa ja fyysisesti melko raskasta hommaa, on se isolla joukolla tosi hauskaa. Ensi kesänä tehdään kuriositeetin vuoksi osa heinistä seipäille ja talkoiden jälkeen järjestetään tanssit.

Kiitos vielä heinätalkoolaisille ja erityiskiitos Kurulan väelle heinistä!

Juhannusmylläys, eli puutarhahommia minibudjetilla

Juhannuksena saimme naapurista mainion Avant-pikkutraktorin lainaan. Tyylillemme uskollisena olimme laatineet hirmuisen listan kaikkea, mitä Avantilla pitäisi saada tehtyä parin päivän aikana.

• Lantakasojen siivous pihaton takapihalta
• Etupihan maanmuokkaus uutta istutusaluetta varten
• Orapihlaja-aidan maasta kiskominen
• Kompostoituneen lannan kuskaaminen etupihalle
• Kivien kuljettaminen etupihalle
• 7 kasvulaatikon täyttäminen

Ja pari muuta pikku hommaa… Niinhän siinä sitten kävi, että juhannuksena emme grillanneet tai chillanneet, vaan mylläsimme innoissamme pihalla. Jani aamusta iltaan ja minä Ilonan päiväunien aikana sata lasissa ja muutoin lapsi selkärepussa tai rattaissa mukana hengaten. Iltaisin väsytti ja kolotti sellaisella ”tiedän tehneeni hommia”-tavalla.

Käsittämättömän paljon saatiinkin tehtyä ja minä rakastuin etupihaan uudelleen. Nyhjää tyhjästä -periaatteella tehdessä kaikki on vähän hitaampaa ja vaatii enemmän luovaa suunnittelua. Vaan kuinka ihanaa on löytää pihan perukoilta isoja ja pienempiä kiviä, kantaa niitä kasoihin ja pihalle, kontata kosteassa maassa kyynärpäitä myöten mullassa ja rakentaa kukkapenkkejä sen muotoisiksi, kuin ne kivien mukaan muotoutuvat.

Etupihan lavakauluslaatikoihin laitettiin Janin kasvattamat herneentaimet, kurpitsaa, keräkaalia, kukkakaalia, yrttejä ja salaattia. Omenatarhan laatikoihin tehtiin kateviljely:

• Kasattiin aina kolme lavakaulusta päällekäin (alla suodatinkangas rikkaruohojen kasvua estämään)
• Jokainen laatikko muovitettiin sisäpiolelta (antaa laatikolle elinikää, kun kostea maa ei ole kosketuksissa lautaan)
• Pohjalle kuskattiin Avantilla iso kauhallinen kompustoitunutta lanta-turveseosta omasta lantalasta (vuodessa turve/hamppukuivitettu lanta maatuu mainiosti)
• Lanta-turveseoksen päälle riviin pottua ja sipulia
• Päälimmäiseksi n. 30 cm katekerros (meillä ylivuotista heinää)

Sitten kastellaan ja odotellaan. Katetta lisätään tarpeen mukaan.

Etupihan kivikkopuutarhaan tulee perennoja, eli haaveissa on monivuotinen kukkakeidas. Valitsin eri korkusia ja kesän eri vaiheissa kukkivia kasveja. Kivenkoloihin ja pikkuisiin kasvupaikkoihin lisään vielä kivikkokasveja. Kissat löysivät jo lämpimät kivet köllöttelypaikoiksi (ja epäilemättä nautiskelevat hävyttömästi ”etupihan pehmeästä multavessasta”…)