Minä en mene enää kauppaan.

En mene kauppaan. Lupasin nimittäin Kauppahalli24*:n Hanna-Kaisa Riskulle, että koitan helpottaa arkeani jotta jaksaisin paremmin. Kauppahalli24 haastoi minut kokeilemaan, oppisinko käyttämään nettiruokakauppaa ja samalla ajattelin tutkia, saisinko ruuat kotiin tilaamalla kiristettyä kuukauden ruokabudjettia entisestään. Olen testannut Kauppahalli24:n nettikauppaa aiemminkin, mutta silloin jouduin tilaamaan ruuat työhuoneelle Helsinkiin ja kantamaan ne autoon ja kotiin. Nyt Kauppahallin toimitusalue on laajentunut niin, että saan ruokatoimituksen kotiovelle Sipooseen. (jee!)

Omien tottumusten muuttaminen vaan on aika työlästä, ja luulen että aloitan tutkimalla Kauppahalli24:n valikoimia huolella. Tiedän jo, että joudun vaihtamaan joitain tuotteita toisiin, mutta ehkä samalla löydän uutta. Luomuvalikoima ainakin on laaja, ja pidän siitä, että ruokatarvikkeet eivät makoile missään varastossa, vaan ne tulevat aina toimituspäivän aamuna tuottajalta tai tukusta. Luulen, että tulen testaamaan myös Anton& Antonin herkkukassia, jossa on kolmen päivän ateriatarvikkeet resepteineen. Elämäni koekaniinina alkaa nyt.

*Ai niin, koska teen tämän projektin yhteistyössä Kauppahalli24:n kanssa, myös te kaikki Anu ja talon lukijat (etenkin te, jotka asutte Kauppahalli 24:n toimitusalueella) saatte etukoodilla 5 kotiinkuljetusta ilmaiseksi!

Etukoodi: KH24ANUJATALO

Yli 60€:n ostoksiin, sama koodi toimii 5 kertaa kuljetusmaksuna, koodi voimassa 31.12.2014 saakka, edellyttää sisäänkirjautumisen, koodi syötetään ostoskorissa etukupongit -kenttään.

Terapianeule

Neulon paljon ja koitan myös laajentaa sekä väri- että mallivalikoimaani lakkaamatta. Jotenkin sitä vaan tarttuu toistuvasti saman sävyisiin lankoihin, niihin tiettyihin väreihin. Omasta lankakaapistani näyttää juuri nyt löytyvän paljon keltaisen sävyjä ja harmaita. Vihreille on ihan oma hylly, sillä niitä on kaikkein eniten, sen sijaan punaisia, violetteja ja sinisiä on todella vähän. Myös musta on paitsiossa, vaikka käytän eniten mustia neuleita. Musta vaan on raskasta neulottavaa ja etenkin hämärässä.

Neuloessa kaikella on merkitystä. Langan värillä tietenkin, mutta myös sen vahvuudella, tekstuurilla, tuntumalla juoksevuudella. Puikotkin vaikuttavat neulomiseen yllättävän paljon. Omat puikkoni ovat kaikki puisia. Neulon impulsiivisesti ja intuitiolla ja se on myös syy siihen, että en tee tilaustöitä. Neulomuksen valmistumisesta kun ei koskaan voi olla ihan varma. Pitää olla oikea fiilis.

Viimeaikoina olen aloittanut lakkaamatta uusia neuleita. Villasukkia ja pipoja saan valmiiksi nopeasti, mutta isommat neulomukset saattavat jäädä puikoille makoilemaan pitkiksikin ajoiksi. En ota siitä stressiä. Olen jo oppinut, että neule valmistuu jos valmistuu ja jos sen on tarkoitus valmistua. Joskus se tarkoitus täyttyy vasta vuoden korissa odottelun jälkeen.

Väreistä vihreä on ikuinen terapiavärini. On hämmästyttävää, millä vauhdilla luovan neulomisen tekniikalla valittu korillinen vihreitä alkaa saada muotoa. Neulon itselleni terapiavillapaitaa, joka käsieni läpi soljuessa tuntuu rauhoittavan mieltä. En vielä tiedä ihan tarkkaan minkälainen siitä tulee, sen näyttäköön aika ja intuitio.

Syksy ja melankolia

Syksy on aina ollut minulle energian ja uusien ideoiden aikaa. Kaikkialle valuvasta pimeydestä huolimatta olen tuntenut syksyn aina ystävällisenä. Tänä syksynä jokin on toisin. Ehkä mieleni tarvitsee toipumisaikaa kaikesta mitä viimeisten parin vuoden aikana on tapahtunut, tai ehkä se vain on ääriään myöten täynnä. Keikkuu reunalla. Energia ei ole ihan kokonaan hukassa. Se tulee purskauksina, jotka vastapainona aiheuttavat voimakkaan uupumuksen ja ahdistuksen. Olen erakoitunut enemmän kuin koskaan. Keskityn pyörittämään arkeani, tekemään työni hyvin ja opiskelemaan. Olen vetäytyvä ja ajatuksissani. Olen epäsosiaalinen ja haluton näyttäytymään ihmisten ilmoilla. Pienikin tönäisy keikuttaa minua ihan liikaa. Pelkään paljon. Siis kaikenlaista. Sellaistakin mitä ei tarvitsisi. Olen kroonisesti huolissani. Enkä nuku juurikaan. Alkuyön kauhukohtaukset ja aamuyön huolivalvominen alkavat tuntua jatkuvana uupumuksena. Keskityn pitämään itseni kasassa, hengittämään ja toimimaan. Uskomaan etten ole lopulisesti vaurioitunut vaan tilapäisessä tiltissä. Uupumus purkautuu paskamaisina juttuina, niinkuin ärtymyksenä ja kiukutteluna lähimmille. Mykkyytenä ja vetäytymisenä. Mykkyränä vatsan pohjassa ja möykkynä sielussa.

Kun sinnikäs uupuu, siitä on leikki kaukana.