Heinäkuiset hellepäivät sujuvat Rönnissä maltillisella tahdilla. Kissat ja koirat retkottavat kuka missäkin, hevoset seisovat pihaton viileydessä ja samassa paikassa lampaat loikoilevat nurkassa märehtimässä. Possulla on viileä pesä talon nurkalla kukkapenkissä (huoh). Kanat jaksavat parhaiten aurinkoa, mutta käyvät sisällä turvekylvyssä usein. Ihmiset vetelehtivät kaikenlaisten puuhien välillä kuka missäkin. On liian kuuma maalata ovia tai punamullata tallin seiniä. Kaikki fyysinen työ käy voimille, joten tauot ja jatkuva veden kittaaminen ovat olennainen osa päiviä. Nälkä ei tule ennen iltaa, joten päivällä syödään hedelmiä ja jätskiä.
Illan tullen viilenee sen verran, että pihaton edustalle on rakentunut harjauspuomi vanhasta sähkötolpasta ja tallin ylisille kaide isoon oviaukkoon. Ylisen raivaus edistyy pikkuhiljaa. Romut ja puutavara siirtyvät paikasta toiseen, lattia alkaa paljastua vanhan heinän ja tomun alta ja mielessäni hahmottuu jo keskilattialle tuleva pitkä pöytä tuoleineen ja yläpuolelle ripustettava hehkulamppuroikka. Riippumatto laitettiin parhaalle paikalle heti alkajaisiksi, tietenkin. Eilen kannettiin kolmas heinäkuorma latoon, missä nyt on talven varalle heinää arviolta tammikuun loppuun asti. Hikisen heinäurakan jälkeen heitettiin koko jengi vaatteet yltä ja kasteltiin toisiamme jääkylmällä letkuvedellä juosten, kirkuen ja nauraen. Aikuiset ja lapset yhtä lailla. Kesän parhaushetkiä.
Rönnin tila 