Pitkän lyijykynä- ja hiilijakson jälkeen olen saanut luvan siirtyä väreihin. Ja huh, kuinka värit äkkiä tuntuvatkin haastavilta. Vuoden vaihteessa aloitimme kuivapastelleilla ja vastaväriharjoituksilla. Ensimmäinen tehtävä on mukaelma Helene Schjerfbeckin omakuvasta. Vastavärein ja peilikuvana. Toinen tehtävä on vessa. Juu juu, oikeasti. Siellä sitä kyyköttelin vessan nurkassa etsimässä sopivaa kuvakulmaa työhön. Kumpikin työ on tehty värilliselle paperille ja koko on 50 cm x 60 cm.
Opiskelu on ehdottomasti ollut syksyn valopilkku. Piirustustelineen ääressä tunnen olevani enemmän oikeassa paikassa, kuin aikoihin missään. Helppoa piirtäminen ei aina ole, koska uutta asiaa tulee valtavalla tahdilla. Oma mieli ja käsi kuitenkin kehittyvät päivä päivältä ja kynän jälki kohenee samalla kun silmät oppivat katsomaan ja aivot tulkitsemaan uudella tavalla. Koko syksy on piirretty hiilellä ja lyijykynillä isolle paperille. Harjoiteltu valöörejä ja pintoja. Opeteltu vanhasta pois. Isojen töiden lisäksi syntyy luonnoskirjaan piirroksia ohuella tussilla, joka on ihan lempivälineeni. Mieli alkaa tuottaa kuvia ja kun piirtäessä pääsee flow-tilaan, katoaa aika ja paikka. On vain kuva ja sen synnyttäminen.
Rönnin tila 
