Vastasyntyneen vaipparalli

Kolmen ja puolen viikon vaippashown jälkeen ajattelin kertoa kuulumisia ja kokemuksia kestovaippojen käytöstä.

Hankin ennen vauvan syntymää useampia erilaisia kestovaippamalleja, pääasiassa kuitenkin kosteuden pitäviä taskuvaippoja laajalla säätömahdollisuudella. Ihan tarkkaan en osannut katsoa vaippojen kokojakaan etukäteen, mutta suurin osa vaiposta on 5-10 kg taskuja neppareilla tai tarroilla. Sain myös kassillisen froteisia, itsetehtyjä vaippoja, jotka vaikuttavat sen verran isommilta, että sopivat varmasti ensi keväänä/ kesänä. Sitten on vielä vaippakuoria, harsoja, villapöksyjä ja lisäimuja.

Nyt alkuvaiheessa, kun vauva on vielä kovin rimpulainen, huomattiin heti, että taskuvaipat ovat kaikki liian isoja erityisesti reiden ympäryksestä. (Tästä sainkin jo etukäteen vinkkiä Lähiömutsin kestovaippapostauksesta).

Kokeilimme harsoja kolmiotaitoksella ensin villapöksyjen kanssa, mutta melkein saman tien vaihdoimme Bambino Mio ja Imse Vimse- vaippakuoriin, koska villapökät tuntuivat valtavan suurilta. Harsotkin vaihtuivat pian ensin Imse Vimsen flanellisiin sisävaippoihin ja sitten ihan lisäimuihin. Parhaiten meillä hoikan vauvan kanssa siis toimii vaippakuori kahdella pitkulaisella imulla varustettuna. Imuja meillä on monenlaisia: on bambuisia, froteisia, mikrokuituisia ja itse vanhoista pyyhkeistä ommeltuja. Materiaalilla ei tässä vaiheessa vaikuta olevan niin väliä, kunhan on sopivan kokoinen ja imee hyvin. New born-kokoiset Mion ja Imse Vimsen pehmeät kuoret ovat tosi toimivia ja niissä on molemmissa nerokas tuplarakenne reiden kohdalla.

Kestojen rinnalla käytämme Natyn New Born-kokoisia kertisvaippoja. Kotona on tällä hetkellä aikalailla fifty-fifty kestot ja Natyt käytössä. Kaikenkaikkiaan meillä parhaiten näyttää toimivan mahdollisimman simppeli vaippa ilman turhaa säätöä, viikkausta ja ihmettelyä. Myös kertiksiin suhtaudumme rennosti, eli molempia käytetään tilanteen ja tarpeen mukaan. Reissatessa ja kyläillessä mennään kertiksillä, samoin yöllä. Vaippojen kulutus on pikkuneidillä melkoista, ja pesukone pyörii ahkerasti. Vaippapyykissa on käytössä Ecoverin Zero. Sappisaippua oli pakko hankkia saman tien avuksi, sillä vauvankakkatahrat ovat värjäävää ja jämähtävää kamaa… Kainalokakat ja lentopuklut ovat nekin tulleet tutuiksi, mutta sappisaippualla bodyjen ja pöksyjen tahratkin saavat kyytiä.

Mitäs muuta… No, meillä menee oikein vauvakuplaisesti ja hieman usvassa. Lähimuistini on huomattavan heikko ja aikakin jotenkin katoaa. Sen sijaan olen huomannut osaavani tulkitan vauvan tarpeita paljon herkemmin, kuin kahden isomman kanssa aikanaan. Olen myös sata kertaa rauhallisempi ja kärsivällisempi, mikä varmasti auttaa asiaa. Täysimetyksellä mennään ja maitoa riittää. Omasta juomisesta ja syömisestä on pakko muistaa huolehtia, jotta evästä riittää vaaville. Pikkuhiljaa aloittelen vaunukävelyitä ja jossain vaiheessa myös joogan auttaakseni omaa kehoani palautumaan raskaudesta ja synnytyksestä. Koitan olla lempeä sekä keholleni, joka tuntuu vieraalta ja suurelta, että päälleni, joka välillä yrittää säksättää kaikenlaista turhaa ja stressaavaa. Vauva-arki on ainutlaatuinen vaihe elämässä.

 

3,3 kiloa puhdasta rakkautta

Kukkuu täältä vauvahuurujen keskeltä…

2.8. hän viimein saapui, täydellisen ihana rakkausvauva, pieni tyttäremme. Vauva teki poliittisen päätöksen syntyessään viikko lasketun ajan jälkeen, sillä Porvoon sairaalan synnytysosasto aukesi sulun jälkeen 1.8., jolloin lapsivesi alkoi valua aamulla. Edellisenä iltana tapahtui hassu enne, Rönnin yli lensi valtava haikara. Haikarat siis tuovat vauvoja!

Koko maanantain odottelimme supistuksia, ja illalla piipahdimme Porvoossa tsekattavana (12h lapsiveden menosta). Päästiin vielä kotiin, ja saunan lempeässä lämmössä löysivät ne supistuksetkin paikalle. Ilta kahdeksasta puoleen yöhön selvittiin kotona saunan, TENSin, Massive Attacin ja jumppapallon avulla. Lopulta sairaalaan oli pakko lähteä kipeiden supistusten takia. Tajusin aika pian, että tämä synnytys tulee menemään samalla kaavalla kuin kaksi edellistäkin kohdunsuun aukeamisen suhteen, eli hitaasti ja kivuliaasti. Mitään muuta samaa ei sitten ollutkaan, sillä mukanani synnyttämässä oli paitsi huikean hieno puolisoni (jolle täysi kymppi ja plussat päälle tukihenkilönä), myös doulana ystävämme Jonna. Porvoossa sekä yövuoron kätilö Petra, että aamuvuoron kätilö Milla saavat täydet pisteet myös. Vaikka yö oli kiireinen, ja vauvoja syntyi useampi, oli synnytyssalissa koko ajan rauhallinen ja hyvä tunnelma.

Automatkan roikuin etupenkillä polvillani selkänojaa vasten ja painelin TENSin Boost-nappia supistusten tullessa. En muista matkasta juuri mitään… Sairaalassa sain TENSIN kaveriksi ilokaasun ja doulamme Jonnan, joka ajoi tuhatta ja sataa ehtiäkseen juuri sopivasti paikalle. Ilokaasun, TENSin ja upeiden tukihenkilöideni tsemppauksella, hieronnalla ja silityksellä jatkettiin puoli viiteen, jolloin päätin TENSistä luopumisen uhallakin kokeilla myös allasta. Lämpimän veden lievittävästä vaikutuksesta huolimatta tajusin aika pian, että kivut alkoivat olla niin kovia, että tajun lähtö oli muutaman kerran lähellä. Altaan jälkeen kohdunsuu oli vasta 5 cm auki, ja siinä vaiheessa päätin, että epiduraali on nyt ainoa oikea vaihtoehto.

Epiduraalia odotellessa imin hulluna ilokaasua ja mölisin (synnytyslauluksi sitä kai kauniimmin voi kutsua, mutta melkoista ölinäähän se…)ja lopulta helpottava puudutus sai koko synnytystiimin nukahtamaan, minä siihen pedille, tuleva isä säkkituolin päälle käpertyneenä ja doula keinutuoliin. Olisikohan kello ollut siinä vaiheessa kuusi? Pari auvoisaa tuntia myöhemmin (okei, kyllähän ne supistukset tuntuvat melkoisena paineena, mutta ilman kipua) kätilö yhtäkkiä sanoi, että voisit oikeastaan kääntyä jo polvillesi, koska kohdunsuu oli vihdoin kokonaan auki, ja vauva kovaa vauhtia tulossa. Polvillaan säkkituolia ja ylös nostettua sängynpäätyä vasten oli hyvä ponnistaa. Lopulta tyttäremme syntyi vain viiden minuutin ponnistusvaiheen jälkeen (vaikka se tuntui tunnilta…). Ennätyspitkä (metri ja kymmenen senttiä) napanuora oli kietoutunut moneen kertaan vauvan ympärille, mutta nopean ponnistusvaiheen ansiosta kaikki oli hyvin, 9/9 pisteen tyttö syntyi.

TENS-laitetta en voi kylliksi kehua, sen apu oli korvaamaton kipujen lievityksessä. Samoin suuret kiitokset Porvoon sairaalan synnytysyksikölle turvallisesta ja rauhallisesta synnytysympäristöstä ja lapsivuodeosaston hoitajille lempeästä huolenpidosta ensimmäisten päivien ajan. Kaikkein kiitollisin olen kuitenkin tukihenkilöilleni, joiden kanssa synnyttäminen oli niin hyvää, kuin se nyt suinkin voi olla.

Meillä on kaikki hyvin, elämä on täynnä valtavaa rakkautta. Pieni rakkausihme on pehmentänyt koko perheen päät.

 

 

Ethän käytä kuviani tai tekstiäni liman lupaa!