Viikonloppuna saa ottaa neljännet päikkärit

Viikonloppuna oli tajunnanräjäyttävän hieno (ulkoilu)ilma. Aurinko paistoi ja alkoi ihan oikeasti tuntua siltä, että kevät tekee tuloaan. Minä havahduin aurinkoon lähinnä huomaamalla, että kas, nyt voi valokuvata ja oho, kylläpä noi ikkunat ovatkin likaiset.

Siitä huolimatta, että kuulin päässäni pienen äänen, joka patisti lähtemään reippaasti ulos, luin viikonlopun aikana kaksi kirjaa ja otin ainakin neljät päikkärit. Ja neuloin. Katselin auringonpaistetta ikkunasta. Maha tuntui valaan kokoiselta ja kiristävältä, vaikkei se ihan oikeasti vielä niin iso ole. Asukas sen sijaan on villiä sorttia, vetää kuperkeikkaa ja tuuppii minkä kerkiää. Neuloessani mietin reippaita sporttimutseja, jotka juoksevat ja treenaavat koko raskauden ajan villisti ja söin jäätelöä. Ajattelin, että joogaaminen olisi raskausaikana kyllä hyvä idea, jotta paikat pysyisivät vetreinä. Ehkä ensi viikolla sitten.

Liikahdin sentään sen verran, että kävin kirpparilla metsästämässä aarteita. Vauvanvaatteiden shoppailu on ihanaa, ja saan joka kerta kiksit siitä, että kirppareilta löytyy pikkurahalla ihanuuksia. Torin kautta ostamani kestovaipatkin odottavat pesua ja lajittelua ja lauantaina sain vielä Instagramin kautta viestin ihan tuntemattomalta ihmiseltä, että häneltä liikenisi iso pino kestoja minulle. Ja vieläpä superherkullisen värisiä ja itse tehtyjä. Niin hienoa!

Keskeneräinen neulomus liittyy langoilla maalaamiseen ja Lentävän Lapasen neuleiltaan, jota olen vetämässä tämän viikon keskiviikkona (16.3. klo 16-20). Jos luova lankojen yhdistely ja yhdessä neulominen innostaa, suuntaa silloin Järvenpäähän!

Semmoinen lepoviikonloppu siitä tuli. Tarpeellinen.

Pikkuinen nuttu

Isagerin ihanat alpakat ja harmaa tweed tarttuivat mukaani Lankakauppa Kerästä. Vähän arvelutti lankojen ohkaisuus, ei niinkään valmiin neulomuksen kannalta, vaan enemmän oman kärsivällisyyteni… Kerin kuitenkin langat samana iltana ja aloitin ylhäältä alas neulottavan, minipienen raglanvillatakin neulomisen 3,5 mm pyöröpuikolla (3 mm olisi ollut vielä parempi, mutta hämmästyksekseni huomasin, etten valtavista varastoistani huolimatta omista niin ohuita pyöröjä!). Seuraavana aamuna Jani lähti Amsterdamiin ja minä jäin kotimieheksi (hiljainen talo, aaah!). Sitten neuloin. Ja neuloin ja neuloin ja neuloin. En vaan saanut näppejäni iri raidoittuvasta pikkuneuleesta millään. Välillä tein töitä, hoidin eläimiä, siivosin ja kävin kaupassa, mutta palasin joka välissä neulomukseni kimppuun. Iltahan siinä venyi yön puolelle ja niska alkoi jumittaa, mutta viis siitä. Parissa päivässä pikkuinen nuttu tuli valmiiksi. Se on kamalan pieni ja ihana. Ja varmasti liian iso.

 

Lankaa pieniin neulomuksiin

Isagerin Alpacaa ja tweediä herkkuväreissä.