Huomenta Rönni! -aamun askareet

Anu on aamuvirkku, Jani taas iltakukkuja, siksi Rönnin työt on jaettu sillä tavalla, että Anu hoitaa aamuvuoron ja Jani iltavuoron.

Kiireettöminä aamuina, sellaisina, kun isoja lapsia ei tarvitse viedä kouluun, herätyskello ei soi, mutta olen hereillä jo ihan viimeistään kahdeksalta. Jätän vauvan nukkumaan, puen päälleni ensimmäiset käteen sattuvat vaatteet ja menen keittiöön. Kurkkaan lämpömittarista aamun ulko- ja sisälukemat ja laitan tarvittaessa tulet keittiön puuhellaan. Kissoille ruokaa (jonottavat jo kärsimättöminä jaloissa), sitten Bruno-possulle puuro, johon tulee neljänviljanhiutaleita, vettä ja lisukkeiksi ruuantähteitä, omenaa, banaania, porkkanaa, leivänkannikoita, tai mitä nyt sattuu olemaan. Samalla laitan tipuille keitettyä riisi-ohraa ja muussattua kananmunaa toiseen kippoon ja halkaisen pari appelsiinia isoille kanoille herkuksi.

Tässä vaiheessa koirat vinkuvat jo ulko-ovella aamupissalle. Hyppään pilkkihaalariin, vedän päähän tallipipon ja käteen hanskat. Kuistilla odottavat uskolliset tallisaappaani, nastat pohjissaan. Päästän koirat pihalle ja nappaan puurokulhot mukaan.

Ensimmäisenä tervehdin hevoset, jotka odottavat jo pihaton portilla. Heitän hevosille ja lampaille heinää. Seuraavaksi on Brunon vuoro, käyn viemässä possulle puuron, toivotan hyvät huomenet ja napsautan  possulaan valot päälle. Kovilla pakkasilla suljen ulko-oven ja lempeämmällä kelillä jätän sen auki.

Sitten vedenkantoon. Meillä ei ole tallissa juoksevaa vettä, joten talvisin vesi kannetaan 20l ämpäreillä. On kuulkaas hyvää jumppaa. Hevosilla on tarhassa lämmitettävä vesiastia, missä juomavesi pysyy sulana kovillakin pakkasilla. Vettä menee hevosille ja lampaille noin 80-100l vuorokaudessa. Otan toiseen ämpäriin saunasta lämmintä vettä, sillä hevosten pöperö turpoaa siihen nopeammin ja kanalassa  sekä lampailla lämmin vesi pysyy pidempään sulana.

Laitan hevosten pöperöt turpoamaan. Molemmat saavat heinän lisäksi vain turvotettua alfa-alfa-pellettiä, kivennäiset ja hieman hamppurouhetta. Tyypit odottavat aamupuuroaan aina kuin kuuta nousevaa, ja tulevat sisälle katsomaan, olisiko herkku jo valmista. Pöperön turvotessa käyn kanalassa. Vien tipuille oman ruokansa ja sen lisäksi poikasrehua. Isoilla kanoilla on ruokinta-automaatissa rehua, mutta annan aamusin aina lisäksi appelsiinia, omenaa tai kaalia, jotta kanoilla riittää tekemistä näin talviaikaan, kun ulos ei pääse. Lisäksi pesen vesikupin ja vaihdan sinne puhdasta, lämmintä vettä. Kanalassa on ajastimella toimiva valaistus, joka menee päälle aamuviideltä ja sammuu illalla kuudelta. Kanat tarvitsevat valoa muniakseen, siksi talvella keinovalo kanalassa on tärkeä. Punaiset lamput ovat lämmittimiä. Niiden avulla kanalassa pysyy lämpötila plussan puolella pakkasillakin. Viimeiseksi nappaan munat mukaan.

Hevosten puurot ovat valmiina, ja innokkaat syöjät portilla odottamassa. Annan hevosille pöperöämpärit ja jään hetkeksi niiden seuraan. Kissat pyörivät kaiken aikaa mukana aamuhommissa. Erityisesti Frida ja Noki viihtyvät lampaiden ja hevosten seurassa, ja Noki usein ilmestyykin tallin ylisiltä aamuisin.

Koiria saa välillä huudella retkiltään, mutta pakkasaamuna ne odottavat jo portailla. Myös Noki-kissa haluaa sisään päiväksi. Sillä on lempipaikka patterin vieressä. On aamukahvin aika.

 

 

5 syytä muuttaa maalle

Kun reilut kymmenen vuotta sitten aloin haaveilla vanhasta torpasta maalla, tuli haaveilusta minulle nopeasti pakkomielle. Tunsin, että kuuluisin muualle kuin Helsinkiin, siitä huolimatta, että Helsingissä asuin omakotitalossa. Mielessäni oli peltojen ja metsän ympäröimä pikkuinen mökki riittävän likellä pääkaupunkia, jotta jaksaisin ajella mökilleni usein. Kesämökistä olikin turvallista aloittaa, koska koko ajan saattoi vertailla kaupunkiolosuhteita maalaisolosuhteisiin. Ja niin siinä sitten kävi, että torppa veti puoleensa ja aloin toivoa mahdollisuutta muuttaa kokonaan maalle. Nyt, reilun viiden maalla asutun vuoden jälkeen en osaisi enää ajatellakaan elämää kaupungissa.

Miksi maalle? Siihen on monta syytä, ja tässä suurimmat:

1.   TALO

Maaseudulla on paremmat mahdollisudet löytää vanha talo järkevään hintaan. Kun reippaasti ajaa kehä kolmosen ulkopuolelle, alkavat talojen hinnat muuttua järjellisemmiksi. Erityisesti, jos etsit alkuperäiskuntoista ja olet valmis tekemään remonttia. Vanhoilla taloilla on historia ja sielu.

2. OMA TILA

Talon mukana tulee yleensä kunnollinen määrä maata, eli tonttia, eli omaa tilaa. Myös ulkorakennuksia, joita voi hyödyntää monella tavalla. Minulle on ensiarvoisen tärkeää, että kotini ikkunoista näkyy peltoa ja metsää, eikä naapurin keittiöön. Maalla on tilaa hengittää.

3. ELÄIMET JA VILJELY

Maan ja ulkorakennusten myötä maalla on mahdollista pitää eläimiä. Rönnin hevosille ja lampaille riittää laidunta omasta takaa, kanat munivat omiin tarpeisiimme luomumunia, koirilla ja kissoilla on tilaa temmeltää ulkona. Puutarhassa on 7 vanhaa omenapuuta ja hyvin tilaa hyötyviljelmän perustamiselle.

4. LUONTO

Luonto on lähellä ja koko ajan läsnä. Hengitysilma on puhtaampaa ja metsään pääsee ottamalla viisi askelta. Mustikat ja sienet voi poimia omasta pihasta ja joulukuusen hakea omasta metsästä. Vuoden kierto näkyy selkeästi. Elämme luonnon mukana. Olohuoneen ikkunasta voi kiikaroida peuroja ja hirviä, supi tai kettu kipaisee niityn poikki. Kurkipariskunta lepää metsän reunassa ja joutsenet palaavat joka kevät retkiltään. Maisema muuttuu vuodenkierron mukaan. Täällä on selkeästi kevät, kesä, syksy ja talvi.

5. IHMISET

Kaupunkiin voit kadota ihmismassojen keskelle. Olla näkymätön. Maalle voit kadota omaan rauhaan tietäen, että naapurista saat aina apua, oli asia sitten vehnäjauhon lainaaminen tai ojaan jumittunut auto. Pienemmällä paikkakunnalla naapurit tunnetaan tai vähintään tiedetään. Kaupassa, postissa ja lääkärissä asioit yleensä samojen ihmisten kanssa. Ihmisillä on nimet ja tutut kasvot. Puhelimen muistissa on etunimiä ja sukunimiä, ei yritysten nimiä. Heinät ja rehut tulevat omalta kylältä, muutaman kilometrin päästä löytyy maailman paras putki- ja sähkömies, ohikulkijoita moikataan ja tuntemattomat kulkijat rekisteröidään. Aina on aikaa vaihtaa kuulumisia.

 

 

 

 

Jep, meillä on märkää ja kuraista

Haaveiletko maallemuutosta? Idyllisistä päivistä kauniin maiseman keskellä, eläimiä siinä pihassa käyskentelemässä? Kannattaa tsekata myös marraskuu (ja muutama muukin vastaava kuukausi) maalla:

Piha on kurainen ja märkä, pihattotarha on kurainen ja märkä, eläimet ovat kuraisia ja märkiä, ja niin olet itsekin, kun kahlaat siellä pihalla myrskytuulessa, vesisateessa ja kurassa. Bonuksena koko ajan on pimeää.

Tämä jatkuva vesisade ja myrskytuuli kiristää hermojani, sillä huolehdin jatkuvasti etenkin hevosten hyvinvoinnista. Ne kun ehtivät jo kasvattaa pitkän ja paksun talvikarvan, mutta talvea ei tullutkaan… Paksu karva kyllä suojaa sateeltakin, vesi kun ei helposti pääse iholle asti tiheän ja pitkän karvapeitteen läpi. En mielelläni loimita hevosia, sillä niiden oma karvapeite toimii yleensä loimea paremmin. Tyypit pääsevät halutessaan myös sisälle makuuhalliin (ja hengailevatkin siellä pahimmilla kaatosateilla). Nyt on parina päivänä ollut pakko laittaa sadetakit päälle, jotta paksu karva kuivuisi ainakin välillä hetkeksi. Erityisesti silloin, kun yöllä lämpötila uhkaa laskea nollaan tai pakkaselle sadepäivän jälkeen. Hevoset eivät juuri loimista välittäisi, mutta isot sentään suostuvat pitämään ne päällään. Onni-ponin uusi sadeloimi saatiin houkutellen ja namuilla palkiten puettua päälle, mutta aamulla sitä ei enää ollutkaan missään. Tutkimusretki alatarhan takanurkkaan paljasti kuraisen ja revenneen sadeloimen tuhannen myttynä lammikossa… Onni ei selvästi loimista piittaa, vaan on sitä mieltä, että karhumaisen paksu karvakerros riittää ihan hyvin.

Parasta mitä Jatsi tietää, on vesisateen jälkeen ensin kurassa piehtaroiminen ja sitten pihaton turpeessa makoilu. Voin sanoa, että mustavalkoinen hevoseni on tällä hetkellä kroonisesti harmaanruskea.

Eipä tässä paljon muuta voi, kuin kantaa tarhaan heinää ja vettä ja pitää makuuhallin kuivikkeet mahdollisimman kuivina. Lampaat joutuvat oleilemaan sadekeleillä sisällä, mutta vaikuttavat ihan tyytyväisiltä oloonsa. Bruno-possulle riittää, että pesämökissä on riittävästi pehkuja ja pahimmilla myrskyillä ulko-ovi on huolella suljettuna. Maatiaiskanat näyttävät viihtyvän ulkosalla melkein kelillä kuin kelillä. Pieni sade ei niitä haittaa, mutta kova tuuli saa koko parven siirtymään sisätiloihin. Piha näyttää lohduttomalta. Heinien suojapressut lentävät tuulessa ja kaikki irtotavara sinkoilee pitkin pihaa.

Kyllä tämä taas tästä. Kai. Jospa tulisi sellainen pikkupakkanen ja vähän lunta… Niin, ja en minä tätä elämää mihinkään vaihtaisi, en vaikka sataa ja myrskyää niin, että talo vinkuu ja kattopellit paukkuvat.