Joskus tulee sellainen olo, että ajatus joka on hautunut jo pidempään, pitää toteuttaa ihan heti. Vaikka olisi yksin kotona ja olisi sunnuntai-ilta ja vaikka ihan mitä vaan. Sellaisella ololla ja draivilla siirsin makuuhuoneen alakertaan ja työhuoneen yläkertaan eräänä iltana. Mustelmiahan siinä syntyi ja parin päivän kokovartalo lihasjumitus, mutta lopputulos toimii.
Peti on tähän asti ollut yläkerrassa juuri sängyn kokoisessa alkovihuoneessa, josta pääsee myös parvekkeelle. Aloin kaivata tilaa ympärilleni ja myös jatkuvien uniongelmien ja poukkoilun takia nukkumapaikkaa josta en näe suoraan pihattoon (huolestuakseni keskellä yötä eläinten lukumäärästä ja voinnista vaikka). Työ- ja ateljeetilaksi on tarkoitus kunnostaa Tallirakennuksen alakerran vanha navetta, jossa on valmiiksi tuplaikkunat ja paksut kiviseinät (joo, ja toistaiseksi myös hervottomat vuoret vanhaa heinää, karsinoita, parsia ja romua…). Toistaiseksi mahdun siis työskentelemään yläkerran minihuoneessa ja minihuoneen ahtaus myös kannustaa aloittamaan remonttityöt navetassa.
Kirjahyllyjä oli operaatiossa pakko purkaa ja siirtää ja muutenkin pitää sortteerata kirjoja, jotka eivät millään tahdo mahtua seinille. Vanha vaatekaappi makuuhuoneeseen on myös hakusessa, vanhassa talossa kun ei koskaa ole liikaa säilytystilaa. (Säilytystiloista muuten lisää myöhemmin).
Ja siitä roudaamisesta: kummasti vaan isotkin esineet liikkuvat yhden naisen tahdonvoimalla (heh).
Niin, ja kun siirtää tavaroita paikasta toiseen, huomaa äkkiä uusia tarpeita ja sitten asioita, jotka eivät enää sovi/kuulu/mahdu mihinkään. Lamppu, taulu, tuoli tai kirjakaappi alkaa näyttää ihan erilaiselta, kun asiat ympärillä muuttuvat. Varastosta voi kaivaa jotain sinne pitkäksi aikaa unohtunutta ja uudet värit uusissa paikoissa näyttävät hienoilta tai yllättäviltä. Se on kiehtovaa.
Rönnin tila 