Rönnin syksy

Kukkuu täältä Rönnistä, hengissä ollaan! Syksy on ollut kaunis ja hyvä. Mikä onni, että tänä vuonna on riittänyt kuivia päiviä viimevuotisen jatkuvan sateen sijaan. Eläimillä ja ihmisillä on mukavammat oltavat.

Vauva-arki on asettunut uomiinsa, pieni Ilona on tyytyväinen, iloinen ja ihana lapsi, joka on lisännyt koko perheen hymyjen määrää eksponentiaalisesti. Itse elän vauvantahtisessa rytmissä, yleensä yksikätisenä, pikkutyyppi lähes jatkuvasti sylissä tai liinassa. Hyvin se sujuu vanhasta tottumuksesta ja luksusta ovat ne hetket, kun tyttö iltaisin hengaa isänsä käsivarrella ja minä saan neuloa. Kolmikuisen tiheän imun kausi on meneillään, joten imettäessä kuluu tovi jos toinenkin. Yöt sujuvat mukavasti vauva kainalossa, ja koen että saan tarpeeksi unta, vaikka imetän 2-4 kertaa yön aikana. Sitäpaitsi, on huikean ihanaa herätä pienen, kylkeen liimautuneen pötkylän vierestä aamuisin, etenkin kun hän yleensä heräilee hyväntuulisena ja puheliaana.

Loppukesästä teimme muistilistan asioista, jotka olisi hyvä saada hoidettua ennen talvea. Listasta tuli hirmu pitkä, sillä siihen kirjattiin isot ja pienet asiat kellarin remontista lampun polttimoiden vaihtamiseen. Listalta on yliviivattu jo iso määrä asioita, ja tänä vuonna olemme varautuneet talveen Rönnissä paremmin, kuin aiempina syksyinä yhteensä. Ikkunoiden tiivistys pellavarivenauhalla sai talon läpi puhaltavan viiman lakkaamaan ja kunnollinen, paperinen ikkunateippi viimeisteli työn.

Eläimet voivat hyvin, kaikkien asumukset on siivottu talvikuntoon ja tällä viikolla odottaa koko köörin madotus. Lampuri Tuomas kävi keritsemässä lampaat, hevoset saivat hammashuollon ja kanalaan muutti uusia nuorikkoja vanhojen rouvien ja Rauha-kukon seuraksi.

Oma ateljeeni muuttaa talven ajaksi Helsingin työhuoneelleni, koska vauvan kanssa on helpompaa työskennellä lämmitetyssä tilassa, jossa on juokseva vesi. Kotiateljeen kamina lämpiää seuraavan kerran vasta keväämmällä. Minulla, siskollani Tarulla  ja opiskelukaverillamme Tanjalla on 11.1.-9.2.2017, Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoonkin päässyt näyttely Finlandiatalon Veranda-galleriassa, ja näyttelytöiden työstäminen alkaa ihan pian. Juurteet-näyttely käsittelee suomalaisuuden sisäistä mielenmaisemaa ja täytyy sanoa, että olen otettu ja innoissani tästä näyttelystä.

Ihan tavallisen arjen lisäksi tänä syksynä on vietetty vanhimman lapsen rippijuhlia, nuorimmaisen nimijuhlia, käyty elokuvan ensi-illassa, tohtorikaronkassa, Horse Showssa, ja taidenäyttelyissä. Paras syksy mies(nais)muistiin.

Haparoivin askelin akvarellien maailmaan

Ensimmäinen vuosi taideopiskelijana on ihan pian takana. Vuosi on ollut innostava, haastava, jännittävä ja kaikin puolin paljon tunteita herättävä, niinkuin kai taide muutenkin on. Koko kevään maalasimme öljyväreillä väri- ja sommitteluharjoituksia: esineitä, asetelmia ja interiöörejä erilaisia tekniikoita käyttäen. Nyt viikonloppuna siirryimme akvarelleihin ja ihan uusiin tekemisen tapoihin. Vesivärimaalaus on akvarellityöskentelystä kaukana! Ensimmäisiä harjoituksia tehdessä olin antaa periksi sataan kertaan ja ehdin jo päättää, etteivät akvarellit ole minua varten. Toisen päivän harjoituksissa pikku hiljaa alkoi hiipiä kevyt ymmärrys ja oivaltaminen ja seuraavien viikkojen kotitehtävien kanssa niitä toivottavasti tulee lisää. (Ja sitä epätoivoakin hyvin suurella todennäköisyydellä). Jotenkin olen alkanut jopa pitää jatkuvasta fiilisten vuoristoradasta ”olen ihan paska”-meiningistä ”oooh, osasin!” – tunnelmiin.

Yllä olevissa kuvissa on 40×50 cm kokoisen akvarellin ”Artisokkia” vaiheita ja A3 kokoinen harjoitelma tussilla ja harmaalla akvarellilla.

Opiskelu, elämä ja taide

Opiskelu on ehdottomasti ollut syksyn valopilkku. Piirustustelineen ääressä tunnen olevani enemmän oikeassa paikassa, kuin aikoihin missään. Helppoa piirtäminen ei aina ole, koska uutta asiaa tulee valtavalla tahdilla. Oma mieli ja käsi kuitenkin kehittyvät päivä päivältä ja kynän jälki kohenee samalla kun silmät oppivat katsomaan ja aivot tulkitsemaan uudella tavalla. Koko syksy on piirretty hiilellä ja lyijykynillä isolle paperille. Harjoiteltu valöörejä ja pintoja. Opeteltu vanhasta pois. Isojen töiden lisäksi syntyy luonnoskirjaan piirroksia ohuella tussilla, joka on ihan lempivälineeni. Mieli alkaa tuottaa kuvia ja kun piirtäessä pääsee flow-tilaan, katoaa aika ja paikka. On vain kuva ja sen synnyttäminen.