Haparoivin askelin akvarellien maailmaan

Ensimmäinen vuosi taideopiskelijana on ihan pian takana. Vuosi on ollut innostava, haastava, jännittävä ja kaikin puolin paljon tunteita herättävä, niinkuin kai taide muutenkin on. Koko kevään maalasimme öljyväreillä väri- ja sommitteluharjoituksia: esineitä, asetelmia ja interiöörejä erilaisia tekniikoita käyttäen. Nyt viikonloppuna siirryimme akvarelleihin ja ihan uusiin tekemisen tapoihin. Vesivärimaalaus on akvarellityöskentelystä kaukana! Ensimmäisiä harjoituksia tehdessä olin antaa periksi sataan kertaan ja ehdin jo päättää, etteivät akvarellit ole minua varten. Toisen päivän harjoituksissa pikku hiljaa alkoi hiipiä kevyt ymmärrys ja oivaltaminen ja seuraavien viikkojen kotitehtävien kanssa niitä toivottavasti tulee lisää. (Ja sitä epätoivoakin hyvin suurella todennäköisyydellä). Jotenkin olen alkanut jopa pitää jatkuvasta fiilisten vuoristoradasta ”olen ihan paska”-meiningistä ”oooh, osasin!” – tunnelmiin.

Yllä olevissa kuvissa on 40×50 cm kokoisen akvarellin ”Artisokkia” vaiheita ja A3 kokoinen harjoitelma tussilla ja harmaalla akvarellilla.

vappufiiliksiä ja hassusti nukkuvia kissoja

Vappuna Rönnissä paistettiin jo perinteiseksi muodostunut keko sokerimunkkeja. Meillä oli lounasvieraita, simavieraita ja iltapäiväkahvivieraita ja vapunpäivä humpsahtikin kokatessa, syödessä ja jutellessa. Lauantaina oli sellainen sunnuntaifiilis, että makoiltiin, katseltiin leffoja, luettiin ja otettiin toisetkin päiväunet. Päiväunia meillä ottavat myös kissat, ja hassuissa paikoissa ottavatkin: Aatos retkottaen peitolla, Noki neulekorissani (kyllä, kaikki keskeneräiset neuleet ovat karvaisia) ja Ansa kameralaukun päällä tiukalla kiepillä. Kummia tyyppejä.