Jep, meillä on märkää ja kuraista

IMG_8486IMG_8491IMG_8513IMG_8504IMG_8550IMG_8512IMG_8516IMG_8529IMG_8557IMG_8501

Haaveiletko maallemuutosta? Idyllisistä päivistä kauniin maiseman keskellä, eläimiä siinä pihassa käyskentelemässä? Kannattaa tsekata myös marraskuu (ja muutama muukin vastaava kuukausi) maalla:

Piha on kurainen ja märkä, pihattotarha on kurainen ja märkä, eläimet ovat kuraisia ja märkiä, ja niin olet itsekin, kun kahlaat siellä pihalla myrskytuulessa, vesisateessa ja kurassa. Bonuksena koko ajan on pimeää.

Tämä jatkuva vesisade ja myrskytuuli kiristää hermojani, sillä huolehdin jatkuvasti etenkin hevosten hyvinvoinnista. Ne kun ehtivät jo kasvattaa pitkän ja paksun talvikarvan, mutta talvea ei tullutkaan… Paksu karva kyllä suojaa sateeltakin, vesi kun ei helposti pääse iholle asti tiheän ja pitkän karvapeitteen läpi. En mielelläni loimita hevosia, sillä niiden oma karvapeite toimii yleensä loimea paremmin. Tyypit pääsevät halutessaan myös sisälle makuuhalliin (ja hengailevatkin siellä pahimmilla kaatosateilla). Nyt on parina päivänä ollut pakko laittaa sadetakit päälle, jotta paksu karva kuivuisi ainakin välillä hetkeksi. Erityisesti silloin, kun yöllä lämpötila uhkaa laskea nollaan tai pakkaselle sadepäivän jälkeen. Hevoset eivät juuri loimista välittäisi, mutta isot sentään suostuvat pitämään ne päällään. Onni-ponin uusi sadeloimi saatiin houkutellen ja namuilla palkiten puettua päälle, mutta aamulla sitä ei enää ollutkaan missään. Tutkimusretki alatarhan takanurkkaan paljasti kuraisen ja revenneen sadeloimen tuhannen myttynä lammikossa… Onni ei selvästi loimista piittaa, vaan on sitä mieltä, että karhumaisen paksu karvakerros riittää ihan hyvin.

Parasta mitä Jatsi tietää, on vesisateen jälkeen ensin kurassa piehtaroiminen ja sitten pihaton turpeessa makoilu. Voin sanoa, että mustavalkoinen hevoseni on tällä hetkellä kroonisesti harmaanruskea.

Eipä tässä paljon muuta voi, kuin kantaa tarhaan heinää ja vettä ja pitää makuuhallin kuivikkeet mahdollisimman kuivina. Lampaat joutuvat oleilemaan sadekeleillä sisällä, mutta vaikuttavat ihan tyytyväisiltä oloonsa. Bruno-possulle riittää, että pesämökissä on riittävästi pehkuja ja pahimmilla myrskyillä ulko-ovi on huolella suljettuna. Maatiaiskanat näyttävät viihtyvän ulkosalla melkein kelillä kuin kelillä. Pieni sade ei niitä haittaa, mutta kova tuuli saa koko parven siirtymään sisätiloihin. Piha näyttää lohduttomalta. Heinien suojapressut lentävät tuulessa ja kaikki irtotavara sinkoilee pitkin pihaa.

Kyllä tämä taas tästä. Kai. Jospa tulisi sellainen pikkupakkanen ja vähän lunta… Niin, ja en minä tätä elämää mihinkään vaihtaisi, en vaikka sataa ja myrskyää niin, että talo vinkuu ja kattopellit paukkuvat.