Rönnin oma laidunniitty on jo aikaa sitten kaluttu puhtaaksi ja oma peltotilkkumme on tämän kesän poissa pelistä, sillä siihen kylvettiin heinä, jonka pitää saada rauhassa kasvaa ja vahvistua. Mielenkiintoista seurata muuten, kuinka lannoittamaton peltotilkkuni kasvaa aikalailla epätasaisemmin ja villimmin (= mukana on kaikenlaista muutakin kasvia) kuin ympärillä viheriöivät, teholannoitetut viljelyspellot. Siinäpä luomuuntuu ja niittyyntyy rauhassa. Pian saan lauman naapurin heinäpellolle loppukesäksi laiduntamaan, mutta sitä ennen pitää keksiä kaikenlaista, jotta ei tarvitsisi pelkän kuivaheinän varassa elellä.
Olen säästellyt omenatarhan aluetta hevosilta ja lampailta, koska luomuniittojengi popsii mennessään kaiken muunkin, kuin sen mitä saisi. Vanhat marjapensaat ovat kuitenkin tosi kituliaita, joten päätin niittämisen sijaan lopulta aidata omenatarhan alueen popsittavaksi. Paarmat pitävät ahmimisen kurissa päiväsaikaan (sisällä hämärässä on mukavampi olla), mutta illalla suuntaa niittojengi yövuoroon. Omenapuiden alla on mukava laiduntaa, kun samalla voi antaa oksien raaputtaa selkää ja ohimennen kyhnyttää kylkeään runkoa vasten.
Aitaushommissa minulla on kolmen assarin tiimi aina kannoilla: Bruuno, Mörkö ja Frida seuraavat mukanani pihan askareissa ja ”auttavat” minkä ehtivät. Bruuno siirtyy välillä laitumen puolelle lampaita hätyyttelemään ja palaa sitten pyytämään rapsutusta tai muuten vaan tutkimaan tilannetta. Eilen maattiin hetki vieretysten tuossa nurmikolla. Annettiin auringon lämmitellä.
Kaikki tämä vihreys on niin kaunista, etten osaa sitä edes kunnolla sanoiksi pukea. Rakastan tätä maisemaa, peltoja ja metsiä, hiekkatietä ja hiljaisuutta. Pidän kovasti näistä arkisista askareista, aitaamisista, ruokkimisista ja rakentamisesta. Mieleni tarvitsee hyötytekemistä.
Illan viiletessä lähdettiin Poikaipanan kanssa vielä ratsastusretkelle. Samoiltiin kaikessa rauhassa metsäpolkuja ja juteltiin niitä näitä. Iso hevonen ja pieni poika on jotenkin liikuttava yhdistelmä. Viima kuuntelee tarkasti pienen ratsastajan ohjeita ja kulkee tasaisen kärsivällisesti eteenpäin.
Rönnin tila 
Aika lailla tota Digitalista (Sormustinkukkaa) ikkunan alla. Ihanat hepoiset, lampakset ja muut. Maistuu varmaan sapuska.
Juu, tuo kukkapenkki on ihan hervoton! Ja lisää löytyy talon takaa. Olet siis sitä mieltä, että tuo on sormustinkukka? Olen tiiraillut netissä vaihtoehtoja, mutten ole päässyt vielä mihinkään varmaan lopputulokseen… :)
Ehkä kuitenkin ukon- tai vuohenkello?
Juu, etsikselin netistä lisää :) Ukonkello on kyseessä!
Suven suloisuutta. :)
Ihanat heinän ”lyhentäjät” :)
Huokaus taas, niin kauniita kuvia. Suloisia niittokoneita. Niin kaunista suomalaista kesäidylliä.
Löysin tänne juuri ja kahlasin kaikki päivityksesi läpi alusta loppuun. Nostan hattua elämäntyylillesi ja sille antaumukselle ja rohkeudelle, jolla olet puhaltanut tilasi henkiin. Sisällä näyttää niin rosoisen kodikkaalle, että vain huokailen. Sinulla riittää hommaa noiden eläinten kanssa, mutta ne tuovat varmasti ihanasti elämää ympärille. Kesäidylliä parhaimmillaan!
Meillä on kuuden kesäkaritsan kanssa ongelma, etteivät ihan kykene koko niittyä laiduntamaan. Pitäisi varmaan harkita vielä muitakin eläimiä tilallemme, että saisi vähän tehoa tuohon ”niittokalustoon”! Kesäterveisin, Villa Idurin Pilvi
Karitsat ovat niin pieniruokaisia aikuisiin verrattuna :)
Voi, että tuo teidän pihapiiri ja eläimet ovat hurmaavia. Hevosten kanssa oleilua ja metsäpoluilla ratsastelua on niiiin kova ikävä. Tuntuu, että aika ei riitä työn ohella mihinkään. Olisi ihanaa päästä ratsastamaan pitkästä aikaa ja heittää murheet nurkkaan koppaan. Kuunnella metsän ääniä, kavioiden kopsetta ja nauttia vaan :)
Ihailen eläinten luottamusta ihmiseen, silloin kun se on ansaittu. On upeaa nähdä saumatonta yhteistyötä tai aran eläimen pelottomuutta.
Hevosista en tiedä kyllä yhtään mitään, mutta haluaisin niitäkin vähän ymmärtää, ehkä jopa ratsastaakin joskus. Ja tuo elämä possusen kanssa vaikuttaa mainiolta. Millainen lemmikkiotus se possu oikein on?