Heinäpoutaa

Viikko sitten tehtiin Rönnissä hiki hatussa (ja kaikkialla muuallakin) heinätöitä. Monta viikkoa jännitettiin, tuleeko heinänteosta mitään, kelien ollessa, noh, ei niin kohdallaan. Pienpaaleja ei juurikaan enää tehdä, joska ne pitää saada kuivaan varastoon, ja sitä ennen heinäpoutaa pitää olla ainakin viisi päivää putkeen, jotta kaadettu heinä kuivuu pellossa, eikä homehdu tai mätäne. Suurpaaleissa esikuivattu- tai säilöheinä tulee nopeammin ja traktorinmunat, eli suuret muovitetut paalit voi varastoida ulkona. Ennenvanhaan, kun heinä nostettiin seipäille, oli sillä tavalla turvallisempaa säiden puolesta, että seipäällä heinä kuivuu ilmavammin, eikä pilaannu, vaikka tulisi pientä sadettakin.

Meille pienpaalit ovat useammasta syystä mukavampi vaihtoehto: niitä on helpompi käsitellä, ne mahtuvat latoon, eikä tarvitse koko talvea säilyttää heinää pressun alla pihalla, pienpaalista on mielestäni pienelle laumalle helpompi jakaa heinä ja samalla pysyy kärryillä menekistä. Ehkä isoin syy on kuitenkin se, että Viima-hevosen vatsa ei kestä säilöheinää.

Viestittelin ja soittelin heinät kaatavan, pöyhivän ja paalaavan isännän kanssa lähes päivittäin, kun yritimme löytää sään puolesta sopivaa hetkeä heinäntekoon. Lopulta heinä kaadettiin tiistaina, ja lauantaina oli tarkoitus paalata. Haalimme talkooväkeä lauantaiksi, sillä melkein tuhatta paalia ei kahteen pekkaan päivässä kanneta. Sitten kävikin niin, että loppuviikon epävakaisen sään takia paalaus siirtyi maanantaille ja talkooväen houkutteleminen alkoi alusta.

Viikonloppu oli onneksi paahteinen, ja heinä kuivui mukavasti. Maanantaina alkoi paalaus ja paalien heittely traktorin peräkärryyn. Eväät syötiin asianmukaisesti pellon laidalla ja uutteran talkooväen avulla saatiin paalit karryihin ja kuljetettua Kurulan pellolta Rönniin, missä se hikisiempi urakka odotti: pihasta paalit kannettiin ja pinottiin latoon.  Iltaan mennessä meitä oli liuta hikisiä ja heinäisiä heinänkantajia, kaikki paalit ladon suojissa ja suolaa ripoteltu paalien väliin ja päälle estämään homehtuista.

Rönnin eläinten talvimuona on nyt hoidettu, ja kyllä onkin mukava fiilis, kun lato on täynnä evästä. Vaikka heinänteko on stressaavaa ja fyysisesti melko raskasta hommaa, on se isolla joukolla tosi hauskaa. Ensi kesänä tehdään kuriositeetin vuoksi osa heinistä seipäille ja talkoiden jälkeen järjestetään tanssit.

Kiitos vielä heinätalkoolaisille ja erityiskiitos Kurulan väelle heinistä!

Laitumen rakennusta helteessä

Kaatosateen keskellä selaan kesäisiä kuvia, ja kas, ihan vähän aikaa sitten oli niin kuuma, ettei mitään jaksanut tehdä kuin hetken kerrallaan ja hiki valuen. Henäkuun loppupuolella rakennettiin tien päähän, viljelijältä vuokratulle heinäpellolle hehtaarin laidun hevosille. Vihdoinkin kunnollista vihreää purtavaa loppuunkalutun oman niittylaitumen vaihteluksi.

Tolppien hakkaaminen kivikovaan peltoon on melkoinen cross fit -treeni. Sitten väännetään johtimet paikoilleen ja lopulta ensin setvitään ja sitten vedetään sähkönauhat. Siinä välissä pidetään monta juomataukoa ja syödään eväitä. Kiitos ihanien naapureideni, säästymme päivittäiseltä veden kantamiselta, koska saamme veden suoraan hanasta letkulla laitumelle tuotuun vanhaan kylpyammeeseen. (En voi kyllin hehkuttaa ihan parhaiden naapurien ja ystävien olemassaoloa <3 )

Illalla auringon laskiessa ja ilman viilennyttyä viedään hevoset laitumelle. Kamera kourassa odotan villiä pukkilaukkaa, häntä pystyssä ja kaula kaarella kirmaamista ja sen sellaista, mutta paskan marjat, kopukat vain laskevat tyynen rauhallisina päänsä ja alkavat rouskuttaa tuoretta ruohoa. Tylsimykset.

 

Talkoopäivä

Rönnin pihattotalkoot eräänä lokakuisena sunnuntaina. Aurinko paistoi ja oli niin lämmin, että piti ihan vähentää vaatteita (koko edellisen päivän satoi ja oli harmaata ja mutaista).
Roinaa ja romua katosi tallista ja pihalta, hiekka täytti ja tasoitti navetan keskiosan ja vanhan lantalan. Aitaa rakentui monenlaista: tuli sisäseinää ja lauta-aitaa ja sähkönauhaa. Tuli myös hyvä mieli. Kotoisampi olo jotenkin. Tuli usko siihen, että jonain päivänä Rönni on koti ja että siitä tulee paras koti koskaan.

Had some dear friends helping me with the stable and building fences. The sun was shining all day, and it felt almost like summer. (The day before was wet and grey.) We cleaned up the yard and the stable, carried lots of sand too. 

Somehow I started feeling better. Felt deeply, that one day this is going to be a Home (with capital H).