Isagerin ihanat alpakat ja harmaa tweed tarttuivat mukaani Lankakauppa Kerästä. Vähän arvelutti lankojen ohkaisuus, ei niinkään valmiin neulomuksen kannalta, vaan enemmän oman kärsivällisyyteni… Kerin kuitenkin langat samana iltana ja aloitin ylhäältä alas neulottavan, minipienen raglanvillatakin neulomisen 3,5 mm pyöröpuikolla (3 mm olisi ollut vielä parempi, mutta hämmästyksekseni huomasin, etten valtavista varastoistani huolimatta omista niin ohuita pyöröjä!). Seuraavana aamuna Jani lähti Amsterdamiin ja minä jäin kotimieheksi (hiljainen talo, aaah!). Sitten neuloin. Ja neuloin ja neuloin ja neuloin. En vaan saanut näppejäni iri raidoittuvasta pikkuneuleesta millään. Välillä tein töitä, hoidin eläimiä, siivosin ja kävin kaupassa, mutta palasin joka välissä neulomukseni kimppuun. Iltahan siinä venyi yön puolelle ja niska alkoi jumittaa, mutta viis siitä. Parissa päivässä pikkuinen nuttu tuli valmiiksi. Se on kamalan pieni ja ihana. Ja varmasti liian iso.
Rönnin tila 