Neulon paljon ja koitan myös laajentaa sekä väri- että mallivalikoimaani lakkaamatta. Jotenkin sitä vaan tarttuu toistuvasti saman sävyisiin lankoihin, niihin tiettyihin väreihin. Omasta lankakaapistani näyttää juuri nyt löytyvän paljon keltaisen sävyjä ja harmaita. Vihreille on ihan oma hylly, sillä niitä on kaikkein eniten, sen sijaan punaisia, violetteja ja sinisiä on todella vähän. Myös musta on paitsiossa, vaikka käytän eniten mustia neuleita. Musta vaan on raskasta neulottavaa ja etenkin hämärässä.
Neuloessa kaikella on merkitystä. Langan värillä tietenkin, mutta myös sen vahvuudella, tekstuurilla, tuntumalla juoksevuudella. Puikotkin vaikuttavat neulomiseen yllättävän paljon. Omat puikkoni ovat kaikki puisia. Neulon impulsiivisesti ja intuitiolla ja se on myös syy siihen, että en tee tilaustöitä. Neulomuksen valmistumisesta kun ei koskaan voi olla ihan varma. Pitää olla oikea fiilis.
Viimeaikoina olen aloittanut lakkaamatta uusia neuleita. Villasukkia ja pipoja saan valmiiksi nopeasti, mutta isommat neulomukset saattavat jäädä puikoille makoilemaan pitkiksikin ajoiksi. En ota siitä stressiä. Olen jo oppinut, että neule valmistuu jos valmistuu ja jos sen on tarkoitus valmistua. Joskus se tarkoitus täyttyy vasta vuoden korissa odottelun jälkeen.
Väreistä vihreä on ikuinen terapiavärini. On hämmästyttävää, millä vauhdilla luovan neulomisen tekniikalla valittu korillinen vihreitä alkaa saada muotoa. Neulon itselleni terapiavillapaitaa, joka käsieni läpi soljuessa tuntuu rauhoittavan mieltä. En vielä tiedä ihan tarkkaan minkälainen siitä tulee, sen näyttäköön aika ja intuitio.
Rönnin tila 