Sunnuntaina Ismo Jokinen kävi kuvaamassa minua remontin keskellä. Minuna. Olen tottunut siihen, että kun minua kuvataan, siihen liittyy yleensä meikki, hiusten asettelu, harkitut vaatteet ja suunniteltu tausta. Ja vuosien saatossa kehittyneet kuvausilmeet ja asennot. Kuinka vapauttavaa ja hienoa oli olla ihan vaan itsenään, ilman meikkiä, pipo päässä ja remonttikamppeissa. Juttelimme paljon ja samalla Ismo kuvasi. Minä maalasin ja tapetoin, keskityin tekemiseen ja keskusteluun, unohdin olla kuvattavana.
Itsensä katsominen näin paljaana on hämmentävääkin. Kuvissa näkyy Anu ilman roolia tai muokkausta. Hyväksyvästi totean, että kohta nelikymppiseksi naiseksi olen ihan kelpo pakkaus kaikkine elämän jättämine muistoineni ja jälkineni.
Kiitos Ismo!
Lisää Ismon kuvia TÄÄLLÄ