Maalasin.

IMG_2942IMG_2941IMG_3077IMG_2954
Minua on kauan riivannut maalauskammo. Koska en ole pitkään aikaan maalannut, koska pelkään että en saa kankaalle sitä mitä pääni näkee, koska pelkään etten osaa. Eräänä iltana istahdin muina naisina maalaustelineen eteen, tartuin öljyväreihin ja maalasin. Annoin mennä vaan, annoin kankaalle tulla kuvia päästäni sen ihmeemmin suunnittelematta tai pohtimatta. Tuli kaksi tyttöä. Ja flow. Meni melkein koko yö siinä. Ja pelko katosi. Tilalle tuli helpotus ja ilo, sitten ärsyyntyminen omaan tekemiseen. Haluan saada kankaalle jotain muuta kuin mitä sille nyt tulee. Haluan oppia enemmän, haluan nähdä paremmin, haluan tehdä kuvia jotka tuntuvat. Juu, siksi opiskelen. Pitää muistuttaa itseään.

Niittokonejengi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERARönnin oma laidunniitty on jo aikaa sitten kaluttu puhtaaksi ja oma peltotilkkumme on tämän kesän poissa pelistä, sillä siihen kylvettiin heinä, jonka pitää saada rauhassa kasvaa ja vahvistua. Mielenkiintoista seurata muuten, kuinka lannoittamaton peltotilkkuni kasvaa aikalailla epätasaisemmin ja villimmin (= mukana on kaikenlaista muutakin kasvia) kuin ympärillä viheriöivät, teholannoitetut viljelyspellot. Siinäpä luomuuntuu ja niittyyntyy rauhassa. Pian saan lauman naapurin heinäpellolle loppukesäksi laiduntamaan, mutta sitä ennen pitää keksiä kaikenlaista, jotta ei tarvitsisi pelkän kuivaheinän varassa elellä.

Olen säästellyt omenatarhan aluetta hevosilta ja lampailta, koska luomuniittojengi popsii mennessään kaiken muunkin, kuin sen mitä saisi. Vanhat marjapensaat ovat kuitenkin tosi kituliaita, joten päätin niittämisen sijaan lopulta aidata omenatarhan alueen popsittavaksi. Paarmat pitävät ahmimisen kurissa päiväsaikaan (sisällä hämärässä on mukavampi olla), mutta illalla suuntaa niittojengi yövuoroon. Omenapuiden alla on mukava laiduntaa, kun samalla voi antaa oksien raaputtaa selkää ja ohimennen kyhnyttää kylkeään runkoa vasten.

Aitaushommissa minulla on kolmen assarin tiimi aina kannoilla: Bruuno, Mörkö ja Frida seuraavat mukanani pihan askareissa ja ”auttavat” minkä ehtivät. Bruuno siirtyy välillä laitumen puolelle lampaita hätyyttelemään ja palaa sitten pyytämään rapsutusta tai muuten vaan tutkimaan tilannetta. Eilen maattiin hetki vieretysten tuossa nurmikolla. Annettiin auringon lämmitellä.

Kaikki tämä vihreys on niin kaunista, etten osaa sitä edes kunnolla sanoiksi pukea. Rakastan tätä maisemaa, peltoja ja metsiä, hiekkatietä ja hiljaisuutta. Pidän kovasti näistä arkisista askareista, aitaamisista, ruokkimisista ja rakentamisesta. Mieleni tarvitsee hyötytekemistä.

Illan viiletessä lähdettiin Poikaipanan kanssa vielä ratsastusretkelle. Samoiltiin kaikessa rauhassa metsäpolkuja ja juteltiin niitä näitä. Iso hevonen ja pieni poika on jotenkin liikuttava yhdistelmä. Viima kuuntelee tarkasti pienen ratsastajan ohjeita ja kulkee tasaisen kärsivällisesti eteenpäin.

 

Auringonpilkahduksia

kuva 2kuva 5kuva 4kuva 3Tuntuu keväältä. Aurinko paistaa vinosti ja räystäiltä tiputtaa vettä. Silittelen Rönnin seiniä ja nojailen poskeani punamultapintaan. Jos kaikki menee hyvin, pääsen viikon kuluttua omaan talooni aloittamaan remonttia.

H-hetken lähestyessä pää täyttyy listoista. Jännittää myös, mitä todellisuus, eli muovimatoista riisuttu pinta tuo tullessaan. Yllätyksiä tulee ihan varmasti, mutta toivon, ettei kovin pahoja. Muurien ja piippujen kunto pitää myös mahdollisimman pian tarkistaa. Joitakin halkeamia niissä näyttää olevan, eli vaativat paikkausta tai sisäpiippuja.