Kukkuu täältä vauvahuurujen keskeltä…
2.8. hän viimein saapui, täydellisen ihana rakkausvauva, pieni tyttäremme. Vauva teki poliittisen päätöksen syntyessään viikko lasketun ajan jälkeen, sillä Porvoon sairaalan synnytysosasto aukesi sulun jälkeen 1.8., jolloin lapsivesi alkoi valua aamulla. Edellisenä iltana tapahtui hassu enne, Rönnin yli lensi valtava haikara. Haikarat siis tuovat vauvoja!
Koko maanantain odottelimme supistuksia, ja illalla piipahdimme Porvoossa tsekattavana (12h lapsiveden menosta). Päästiin vielä kotiin, ja saunan lempeässä lämmössä löysivät ne supistuksetkin paikalle. Ilta kahdeksasta puoleen yöhön selvittiin kotona saunan, TENSin, Massive Attacin ja jumppapallon avulla. Lopulta sairaalaan oli pakko lähteä kipeiden supistusten takia. Tajusin aika pian, että tämä synnytys tulee menemään samalla kaavalla kuin kaksi edellistäkin kohdunsuun aukeamisen suhteen, eli hitaasti ja kivuliaasti. Mitään muuta samaa ei sitten ollutkaan, sillä mukanani synnyttämässä oli paitsi huikean hieno puolisoni (jolle täysi kymppi ja plussat päälle tukihenkilönä), myös doulana ystävämme Jonna. Porvoossa sekä yövuoron kätilö Petra, että aamuvuoron kätilö Milla saavat täydet pisteet myös. Vaikka yö oli kiireinen, ja vauvoja syntyi useampi, oli synnytyssalissa koko ajan rauhallinen ja hyvä tunnelma.
Automatkan roikuin etupenkillä polvillani selkänojaa vasten ja painelin TENSin Boost-nappia supistusten tullessa. En muista matkasta juuri mitään… Sairaalassa sain TENSIN kaveriksi ilokaasun ja doulamme Jonnan, joka ajoi tuhatta ja sataa ehtiäkseen juuri sopivasti paikalle. Ilokaasun, TENSin ja upeiden tukihenkilöideni tsemppauksella, hieronnalla ja silityksellä jatkettiin puoli viiteen, jolloin päätin TENSistä luopumisen uhallakin kokeilla myös allasta. Lämpimän veden lievittävästä vaikutuksesta huolimatta tajusin aika pian, että kivut alkoivat olla niin kovia, että tajun lähtö oli muutaman kerran lähellä. Altaan jälkeen kohdunsuu oli vasta 5 cm auki, ja siinä vaiheessa päätin, että epiduraali on nyt ainoa oikea vaihtoehto.
Epiduraalia odotellessa imin hulluna ilokaasua ja mölisin (synnytyslauluksi sitä kai kauniimmin voi kutsua, mutta melkoista ölinäähän se…)ja lopulta helpottava puudutus sai koko synnytystiimin nukahtamaan, minä siihen pedille, tuleva isä säkkituolin päälle käpertyneenä ja doula keinutuoliin. Olisikohan kello ollut siinä vaiheessa kuusi? Pari auvoisaa tuntia myöhemmin (okei, kyllähän ne supistukset tuntuvat melkoisena paineena, mutta ilman kipua) kätilö yhtäkkiä sanoi, että voisit oikeastaan kääntyä jo polvillesi, koska kohdunsuu oli vihdoin kokonaan auki, ja vauva kovaa vauhtia tulossa. Polvillaan säkkituolia ja ylös nostettua sängynpäätyä vasten oli hyvä ponnistaa. Lopulta tyttäremme syntyi vain viiden minuutin ponnistusvaiheen jälkeen (vaikka se tuntui tunnilta…). Ennätyspitkä (metri ja kymmenen senttiä) napanuora oli kietoutunut moneen kertaan vauvan ympärille, mutta nopean ponnistusvaiheen ansiosta kaikki oli hyvin, 9/9 pisteen tyttö syntyi.
TENS-laitetta en voi kylliksi kehua, sen apu oli korvaamaton kipujen lievityksessä. Samoin suuret kiitokset Porvoon sairaalan synnytysyksikölle turvallisesta ja rauhallisesta synnytysympäristöstä ja lapsivuodeosaston hoitajille lempeästä huolenpidosta ensimmäisten päivien ajan. Kaikkein kiitollisin olen kuitenkin tukihenkilöilleni, joiden kanssa synnyttäminen oli niin hyvää, kuin se nyt suinkin voi olla.
Meillä on kaikki hyvin, elämä on täynnä valtavaa rakkautta. Pieni rakkausihme on pehmentänyt koko perheen päät.
Ethän käytä kuviani tai tekstiäni liman lupaa!
Rönnin tila 