Hello Arki, My Old Friend

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAArki alkoi Rönnissä rytinällä kun koululaiset kantoivat lukujärjestykset, nipun täytettäviä monisteita ja päällystettäviä koulukirjoja kotiin. Arki tarkoittaa herätyskelloja, aikatauluja, aamukiirusta, harrastusten alkua ja ennen kaikkea sitä sellaista arkitäsmällisyyttä ja suunnitelmallisuutta jota tarvitaan, jotta Rönnin paletti toimii.

Rönnissä eletään vuoroviikkosysteemillä, sillä lapset ovat kotona aina viikon kerrallaan (perjantaista perjantaihin) ja viikon isänsä luona. Lasten ollessa kotona ovat aamumme napakoita, sillä minun on ehdittävä hoitaa aamutalli, eli eläinten aamuruokinnat ennen lähtöä. Vartin yli seitsemän on koko remmin oltava autossa, jotta lapset ehtivät kahdeksaksi kouluihinsa Helsinkiin. Osa päivistä venyy Poikaipanan lätkätreenien takia pitkiksi, ja sekin pitää huomioida aamulla sekä eläinten että ihmisten kannalta. Pitkinä päivinä otan yleensä koirat mukaan työhuoneelle Helsinkiin ja kahdesti viikossa käyvät heppojen vuokraajat ratsastamassa ja hoitamassa samalla iltatallin. Lapset siis menevät kouluun ja minä työhuoneelle, joka on strategisesti sijoitettu koulujen läheisyyteen. Lapset ilmestyvät työhuoneelle koulun jälkeen, ja sieltä starttaamme sitten harrastuksiin tai kotiin.

Yhdessä lasten kanssa mietimme, kuina arki saadaan toimimaan mukavammin. Valitsimme aamiaistarpeita kaappiin, kehittelimme uusia autoon otettavia eväitä ja Poikaipana ehdotti, että äiti voisi keittää ihan ekana sen kahvin, ettei olisi niin ”ragena” aamuisin… (Lupasin, vaikkakin ehdin yleensä juoda kahvin vasta autossa.) Älypuhelimet, chatit ja sosiaalinen media aiheuttavat kompurointia aamuihimme, joten sovimme että lapset saavat tarttua chatteihinsä vasta autossa ja minä uutisiin ja facebookiin vasta työhuoneella. Kamalan vaikeaa, mutta taatusti toimivaa.

Omassa arjessani tapahtuu tänä syksynä iso muutos, kun sen sijaan, että ajaisin aina Helsinkiin, voinkin nyt työkuvioiden muututtua tehdä joka toisen viikon kokonaan etätöitä. Eli niinä viikkoina kun lapset ovat isänsä luona, minä olen juurtuneena Rönniin ja arki on väljempää. Kotoa käsin työskentely sopii minulle loistavan hyvin. Hiljaisuus, arkiaskareet ja oma rauha hellivät mieltä, ja tietenkin se, ettei tarvitse käyttää aikaa paikasta toiseen siirtymiseen. Maalausteline pönöttää tuossa vieressä odottamassa ihan pian alkavia opintoja ja minä koitan sisäistää, että tämä on oikeasti totta.