Sullemulle – ruokaa vauvoille ja ihmisille

Ilona-vauva on puolivuotias ja syö kasvissoseita, marjoja ja hedelmiä. Teemme suurimman osan kasvissoseista itse, koska se on helppoa, tuoretta ja nopeaa ja maistuu hyvältä. Usein teen sullemulle-tekniikalla, eli samoista raaka-aineista sekä vauvansosetta, että muun perheen ruuan. Wokkaaminen esimerkiksi on helppoa ja nopsaa arkihommaa. Samalla kun silppuan kasviksia wokkiin, paloittelen toiseen kattilaan porkkanaa, sipulia, kesäkurpitsaa  ja parsakaalia kiehumaan. Wokkipannuun näiden lisäksi ihan pakastimesta wokkivihanneksia, Quornia tai härkistä. Sitten kookosmaitoa, mausteita, mitä nyt ikinä. Vauvan kasvikset soseutan keitinliemen kanssa ja purkitan. Yleensä kerralla valmistuu kahden tai kolmen päivän soseet.

Härkistä ja Quornia (sieniproteiini) voi sitten jossain vaiheessa lisätä myös vauvalle. Vielä ei ole kiirettä. Avocadoa on helppo raaputtaa suoraan kuoresta lusikkaan. Puuro valmistuu hienonnetuista luomukaurahiutaleista ja kun siihen lisää kaupan hedelmä- tai marjasosetta, on menestys taattu. Onni on vauva, joka tykkää syödä.

Sormiruokaharjoituksiin käytetään maissinaksuja ja isoja porkkanan ja kurkun paloja, sellaisia, jotka saa kunnolla nyrkkiin. Nyrkistä palat lopulta putoavat lattialle, mutta siellä onneksi päivystää Elsa-koira, joka syö pudokkaat.

Koska vauva-aiheiset jutut herättävät kovasti mielipiteitä ja tunteita, mainitsen myös, että tämä on vain meillä hyväksi havaittu tapa. Ja tähän sydän.

 

 

 

Rönnin syksy

Kukkuu täältä Rönnistä, hengissä ollaan! Syksy on ollut kaunis ja hyvä. Mikä onni, että tänä vuonna on riittänyt kuivia päiviä viimevuotisen jatkuvan sateen sijaan. Eläimillä ja ihmisillä on mukavammat oltavat.

Vauva-arki on asettunut uomiinsa, pieni Ilona on tyytyväinen, iloinen ja ihana lapsi, joka on lisännyt koko perheen hymyjen määrää eksponentiaalisesti. Itse elän vauvantahtisessa rytmissä, yleensä yksikätisenä, pikkutyyppi lähes jatkuvasti sylissä tai liinassa. Hyvin se sujuu vanhasta tottumuksesta ja luksusta ovat ne hetket, kun tyttö iltaisin hengaa isänsä käsivarrella ja minä saan neuloa. Kolmikuisen tiheän imun kausi on meneillään, joten imettäessä kuluu tovi jos toinenkin. Yöt sujuvat mukavasti vauva kainalossa, ja koen että saan tarpeeksi unta, vaikka imetän 2-4 kertaa yön aikana. Sitäpaitsi, on huikean ihanaa herätä pienen, kylkeen liimautuneen pötkylän vierestä aamuisin, etenkin kun hän yleensä heräilee hyväntuulisena ja puheliaana.

Loppukesästä teimme muistilistan asioista, jotka olisi hyvä saada hoidettua ennen talvea. Listasta tuli hirmu pitkä, sillä siihen kirjattiin isot ja pienet asiat kellarin remontista lampun polttimoiden vaihtamiseen. Listalta on yliviivattu jo iso määrä asioita, ja tänä vuonna olemme varautuneet talveen Rönnissä paremmin, kuin aiempina syksyinä yhteensä. Ikkunoiden tiivistys pellavarivenauhalla sai talon läpi puhaltavan viiman lakkaamaan ja kunnollinen, paperinen ikkunateippi viimeisteli työn.

Eläimet voivat hyvin, kaikkien asumukset on siivottu talvikuntoon ja tällä viikolla odottaa koko köörin madotus. Lampuri Tuomas kävi keritsemässä lampaat, hevoset saivat hammashuollon ja kanalaan muutti uusia nuorikkoja vanhojen rouvien ja Rauha-kukon seuraksi.

Oma ateljeeni muuttaa talven ajaksi Helsingin työhuoneelleni, koska vauvan kanssa on helpompaa työskennellä lämmitetyssä tilassa, jossa on juokseva vesi. Kotiateljeen kamina lämpiää seuraavan kerran vasta keväämmällä. Minulla, siskollani Tarulla  ja opiskelukaverillamme Tanjalla on 11.1.-9.2.2017, Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoonkin päässyt näyttely Finlandiatalon Veranda-galleriassa, ja näyttelytöiden työstäminen alkaa ihan pian. Juurteet-näyttely käsittelee suomalaisuuden sisäistä mielenmaisemaa ja täytyy sanoa, että olen otettu ja innoissani tästä näyttelystä.

Ihan tavallisen arjen lisäksi tänä syksynä on vietetty vanhimman lapsen rippijuhlia, nuorimmaisen nimijuhlia, käyty elokuvan ensi-illassa, tohtorikaronkassa, Horse Showssa, ja taidenäyttelyissä. Paras syksy mies(nais)muistiin.

Vastasyntyneen vaipparalli

Kolmen ja puolen viikon vaippashown jälkeen ajattelin kertoa kuulumisia ja kokemuksia kestovaippojen käytöstä.

Hankin ennen vauvan syntymää useampia erilaisia kestovaippamalleja, pääasiassa kuitenkin kosteuden pitäviä taskuvaippoja laajalla säätömahdollisuudella. Ihan tarkkaan en osannut katsoa vaippojen kokojakaan etukäteen, mutta suurin osa vaiposta on 5-10 kg taskuja neppareilla tai tarroilla. Sain myös kassillisen froteisia, itsetehtyjä vaippoja, jotka vaikuttavat sen verran isommilta, että sopivat varmasti ensi keväänä/ kesänä. Sitten on vielä vaippakuoria, harsoja, villapöksyjä ja lisäimuja.

Nyt alkuvaiheessa, kun vauva on vielä kovin rimpulainen, huomattiin heti, että taskuvaipat ovat kaikki liian isoja erityisesti reiden ympäryksestä. (Tästä sainkin jo etukäteen vinkkiä Lähiömutsin kestovaippapostauksesta).

Kokeilimme harsoja kolmiotaitoksella ensin villapöksyjen kanssa, mutta melkein saman tien vaihdoimme Bambino Mio ja Imse Vimse- vaippakuoriin, koska villapökät tuntuivat valtavan suurilta. Harsotkin vaihtuivat pian ensin Imse Vimsen flanellisiin sisävaippoihin ja sitten ihan lisäimuihin. Parhaiten meillä hoikan vauvan kanssa siis toimii vaippakuori kahdella pitkulaisella imulla varustettuna. Imuja meillä on monenlaisia: on bambuisia, froteisia, mikrokuituisia ja itse vanhoista pyyhkeistä ommeltuja. Materiaalilla ei tässä vaiheessa vaikuta olevan niin väliä, kunhan on sopivan kokoinen ja imee hyvin. New born-kokoiset Mion ja Imse Vimsen pehmeät kuoret ovat tosi toimivia ja niissä on molemmissa nerokas tuplarakenne reiden kohdalla.

Kestojen rinnalla käytämme Natyn New Born-kokoisia kertisvaippoja. Kotona on tällä hetkellä aikalailla fifty-fifty kestot ja Natyt käytössä. Kaikenkaikkiaan meillä parhaiten näyttää toimivan mahdollisimman simppeli vaippa ilman turhaa säätöä, viikkausta ja ihmettelyä. Myös kertiksiin suhtaudumme rennosti, eli molempia käytetään tilanteen ja tarpeen mukaan. Reissatessa ja kyläillessä mennään kertiksillä, samoin yöllä. Vaippojen kulutus on pikkuneidillä melkoista, ja pesukone pyörii ahkerasti. Vaippapyykissa on käytössä Ecoverin Zero. Sappisaippua oli pakko hankkia saman tien avuksi, sillä vauvankakkatahrat ovat värjäävää ja jämähtävää kamaa… Kainalokakat ja lentopuklut ovat nekin tulleet tutuiksi, mutta sappisaippualla bodyjen ja pöksyjen tahratkin saavat kyytiä.

Mitäs muuta… No, meillä menee oikein vauvakuplaisesti ja hieman usvassa. Lähimuistini on huomattavan heikko ja aikakin jotenkin katoaa. Sen sijaan olen huomannut osaavani tulkitan vauvan tarpeita paljon herkemmin, kuin kahden isomman kanssa aikanaan. Olen myös sata kertaa rauhallisempi ja kärsivällisempi, mikä varmasti auttaa asiaa. Täysimetyksellä mennään ja maitoa riittää. Omasta juomisesta ja syömisestä on pakko muistaa huolehtia, jotta evästä riittää vaaville. Pikkuhiljaa aloittelen vaunukävelyitä ja jossain vaiheessa myös joogan auttaakseni omaa kehoani palautumaan raskaudesta ja synnytyksestä. Koitan olla lempeä sekä keholleni, joka tuntuu vieraalta ja suurelta, että päälleni, joka välillä yrittää säksättää kaikenlaista turhaa ja stressaavaa. Vauva-arki on ainutlaatuinen vaihe elämässä.