Ateljee on valmis ja ihana

Kuva 2Kuva 9 Kuva 6 Kuva 4 Kuva 5 Kuva 11 Kuva 8
Ateljee valmistui juhannukseksi, ihan niin kuin suunnittelin. Se on ihana! Minulla on 30 m2 omaa tilaa! Valo siivilöityy kauniisti vanhojen ikkunaruutujen läpi ja tilaa on enemmän kuin tarpeeksi (paitsi sitten, kun innostun maalaamaan jättikokoisia kuvia…). Koulutehtäviä on kesäksi valtava vuori, ja niiden kanssa kipuilu, suunnittelu, työstäminen, korjaaminen, suunnitelman muuttaminen ja kaikki sen sellainen alkoi heti. Ennen pakkasia on vielä muutama homma edessä: ateljeehen pitää saada kamina lämmittämään ja muutama liian iso tuuletusaukko seinissä pitää sulkea, ettei viima pyöri jaloissa. Villasukkia ja huopatossuja tulen varmasti tarvitsemaan koko talven, mutta toiveissani on pystyä työskentelemään ateljeessa ympäri vuoden.

Kokonaisuudessaan ateljeen remontti tehtiin minibudjetilla, ainoat ostokset olivat sammutettu kalkki, kipsilaasti, lattiamaali, pensselit ja telat, ikkunamaali ja läpivirtauslämmitin. Matot löytyivät traktorihallin ylisiltä ja kirpparilta, pöydänjalat, pöytälevyt, vanerilaatikot, nojatuolit ja vanha ovi olivat valmiiksi varastossa, arkkitehdin lipasto löytyi kirpputorilta ja laudat pihalta.

Olen niin onnellinen omasta tilastani!

 

Mylläystä ja mustelmia

IMG_4456

IMG_4450IMG_4689IMG_4570IMG_5037IMG_4576

Joskus tulee sellainen olo, että ajatus joka on hautunut jo pidempään, pitää toteuttaa ihan heti. Vaikka olisi yksin kotona ja olisi sunnuntai-ilta ja vaikka ihan mitä vaan. Sellaisella ololla ja draivilla siirsin makuuhuoneen alakertaan ja työhuoneen yläkertaan eräänä iltana. Mustelmiahan siinä syntyi ja parin päivän kokovartalo lihasjumitus, mutta lopputulos toimii.

Peti on tähän asti ollut yläkerrassa juuri sängyn kokoisessa alkovihuoneessa, josta pääsee myös parvekkeelle. Aloin kaivata tilaa ympärilleni ja myös jatkuvien uniongelmien ja poukkoilun takia nukkumapaikkaa josta en näe suoraan pihattoon (huolestuakseni keskellä yötä eläinten lukumäärästä ja voinnista vaikka). Työ- ja ateljeetilaksi on tarkoitus kunnostaa Tallirakennuksen alakerran vanha navetta, jossa on valmiiksi tuplaikkunat ja paksut kiviseinät (joo, ja toistaiseksi myös hervottomat vuoret vanhaa heinää, karsinoita, parsia ja romua…). Toistaiseksi mahdun siis työskentelemään yläkerran minihuoneessa ja minihuoneen ahtaus myös kannustaa aloittamaan remonttityöt navetassa.

Kirjahyllyjä oli operaatiossa pakko purkaa ja siirtää ja muutenkin pitää sortteerata kirjoja, jotka eivät millään tahdo mahtua seinille. Vanha vaatekaappi makuuhuoneeseen on myös hakusessa, vanhassa talossa kun ei koskaa ole liikaa säilytystilaa. (Säilytystiloista muuten lisää myöhemmin).

Ja siitä roudaamisesta: kummasti vaan isotkin esineet liikkuvat yhden naisen tahdonvoimalla (heh).

Niin, ja kun siirtää tavaroita paikasta toiseen, huomaa äkkiä uusia tarpeita ja sitten asioita, jotka eivät enää sovi/kuulu/mahdu mihinkään. Lamppu, taulu, tuoli tai kirjakaappi alkaa näyttää ihan erilaiselta, kun asiat ympärillä muuttuvat. Varastosta voi kaivaa jotain sinne pitkäksi aikaa unohtunutta ja uudet värit uusissa paikoissa näyttävät hienoilta tai yllättäviltä. Se on kiehtovaa.