5 syytä muuttaa maalle

Kun reilut kymmenen vuotta sitten aloin haaveilla vanhasta torpasta maalla, tuli haaveilusta minulle nopeasti pakkomielle. Tunsin, että kuuluisin muualle kuin Helsinkiin, siitä huolimatta, että Helsingissä asuin omakotitalossa. Mielessäni oli peltojen ja metsän ympäröimä pikkuinen mökki riittävän likellä pääkaupunkia, jotta jaksaisin ajella mökilleni usein. Kesämökistä olikin turvallista aloittaa, koska koko ajan saattoi vertailla kaupunkiolosuhteita maalaisolosuhteisiin. Ja niin siinä sitten kävi, että torppa veti puoleensa ja aloin toivoa mahdollisuutta muuttaa kokonaan maalle. Nyt, reilun viiden maalla asutun vuoden jälkeen en osaisi enää ajatellakaan elämää kaupungissa.

Miksi maalle? Siihen on monta syytä, ja tässä suurimmat:

  1.   TALO

Maaseudulla on paremmat mahdollisudet löytää vanha talo järkevään hintaan. Kun reippaasti ajaa kehä kolmosen ulkopuolelle, alkavat talojen hinnat muuttua järjellisemmiksi. Erityisesti, jos etsit alkuperäiskuntoista ja olet valmis tekemään remonttia. Vanhoilla taloilla on historia ja sielu.

2. OMA TILA

Talon mukana tulee yleensä kunnollinen määrä maata, eli tonttia, eli omaa tilaa. Myös ulkorakennuksia, joita voi hyödyntää monella tavalla. Minulle on ensiarvoisen tärkeää, että kotini ikkunoista näkyy peltoa ja metsää, eikä naapurin keittiöön. Maalla on tilaa hengittää.

3. ELÄIMET JA VILJELY

Maan ja ulkorakennusten myötä maalla on mahdollista pitää eläimiä. Rönnin hevosille ja lampaille riittää laidunta omasta takaa, kanat munivat omiin tarpeisiimme luomumunia, koirilla ja kissoilla on tilaa temmeltää ulkona. Puutarhassa on 7 vanhaa omenapuuta ja hyvin tilaa hyötyviljelmän perustamiselle.

4. LUONTO

Luonto on lähellä ja koko ajan läsnä. Hengitysilma on puhtaampaa ja metsään pääsee ottamalla viisi askelta. Mustikat ja sienet voi poimia omasta pihasta ja joulukuusen hakea omasta metsästä. Vuoden kierto näkyy selkeästi. Elämme luonnon mukana. Olohuoneen ikkunasta voi kiikaroida peuroja ja hirviä, supi tai kettu kipaisee niityn poikki. Kurkipariskunta lepää metsän reunassa ja joutsenet palaavat joka kevät retkiltään. Maisema muuttuu vuodenkierron mukaan. Täällä on selkeästi kevät, kesä, syksy ja talvi.

5. IHMISET

Kaupunkiin voit kadota ihmismassojen keskelle. Olla näkymätön. Maalle voit kadota omaan rauhaan tietäen, että naapurista saat aina apua, oli asia sitten vehnäjauhon lainaaminen tai ojaan jumittunut auto. Pienemmällä paikkakunnalla naapurit tunnetaan tai vähintään tiedetään. Kaupassa, postissa ja lääkärissä asioit yleensä samojen ihmisten kanssa. Ihmisillä on nimet ja tutut kasvot. Puhelimen muistissa on etunimiä ja sukunimiä, ei yritysten nimiä. Heinät ja rehut tulevat omalta kylältä, muutaman kilometrin päästä löytyy maailman paras putki- ja sähkömies, ohikulkijoita moikataan ja tuntemattomat kulkijat rekisteröidään. Aina on aikaa vaihtaa kuulumisia.

 

 

 

 

Uudet kujeet

img_3960 img_3928
img_3970 img_3932 img_3949 img_3958

Vuosi vaihtui Rönnissä perinteiseen tapaan pihalla hevosia tarkkaillen. Jatsi ja Viima eivät ole paukkuarkoja, mutta silti tapaamme seisoskella pihalla tarkkailemassa tilannetta.

Vuoden vaihtuessa tapahtui muitakin muutoksia. Niinkuin huomaat, tuossa ylhäällä ei enää lue ”Anu ja talo”, vaan ”Rönnin tila”. Miksi ihmeessä, saatat miettiä, joten minäpä kerron.

Olen blogannut nyt reilut kymmenen vuotta melko tasaiseen tahtiin. Bloggaamisesta on tullut minulle myös työ, sillä tuotan sisällöt  kahteen yritysblogiin ja lehden palstalle. Oma bloggaaminen on siksi ollut viime vuosina satunnaisempaa. Tapaan kirjoittaa omaan blogiin hyvin avoimesti ja rehellisesti ja se on asia, josta en halua tinkiä. Viime aikoina on kuitenkin toistuvasti käynyt niin, että iltapäivälehdet ja naistenlehtien nettipalstat ovat napanneet blogistani tekstiä ”haastatteluksi”. Johtuu varmaankin siitä, että parin viime vuoden aikana olen toistuvasti kieltäytynyt antamasta haastatteluja, koska ei vaan ole tuntunut siltä. No, alitajuisesti tämä ilmiö on harmittanut minua ilmeisesti sen verran, ettei ole enää tuntunut hyvältä jakaa omaa elämää blogissa. Ja on sitten sekin, että oma arki tuntuu usein niin tavalliselta, toistuvalta ja tylsältä, ettei siitä tunnu aina mielekkäältä kirjoittaa. No, jokainen vuosia blogannut tuntee blogiuupumuksen. Välillä se vain iskee.

Okei, se siitä selittelystä. Olen Olemme nimittäin päättäneet aloittaa uuden vuoden uusin kujein! Rakas puolisoni Jani liittyy tiimiin ja alamme molemmat julkaista täällä Rönnin tila-blogissa. Kaikki vanhat artikkelit säilyvät ennallaan, eli halutessasi pääset tarinaan mukaan alusta asti. Uusia päivityksiä on luvassa entistä useammin ja laajemmin aihein. Juu, ja ihan sitä meidän perusarkeakin. Syitä muutokseen on useita, tärkeimpänä varmasti se, että tila ja talo ovat tärkeä osa meidän molempien arkea ja elämää, mutta myös se, että Rönnin tilan lisäksi minä aloitan toisen blogin, Anu Pensola Art:in.

Anu Pensola Art on taideblogi, ja lisäksi portfolioni. Alkajaisiksi pääset mukaan päättötyömatkalleni, valmistun nimittäin tämän vuoden lopussa, kolmen ja puolen vuoden opintojen jälkeen kuvataiteilijaksi! Sisältö muokkautuu ja asettuu pikkuhiljaa, mutta uudenlaista on luvassa.

Ylä- ja sivupalkista löydät myös Zenpuun. Zenpuu on Pihkavelho Janin sivusto ja kauppa Rönnissä valmistetuille pihka- ja muille tuotteille. Kaikki 100% suomalaista käsityötä.

Uusin kujein, uusin voimin eteenpäin ja Rönnin tarinaa jakamaan.

Tervetuloa vuosi 2017, ole luova ja onnellinen!

Berliinin taivaan alla

Pääsiäisviikolla vietin neljä päivää Berliinissä tyttäreni kanssa. 15 vuotiaan syntymäpäivämatka sujui pääosin hänen toiveidensa mukaisesti shoppaillen ja hyvin syöden. Kaupunki on valtava, mutta erittäin toimiva julkinen liikenne onneksi pelastaa: U-bahnilla ja S-bahnilla pääsee risteilemään kaupungin halki moneen suuntaan, ja mitä metro ja juna eivät kata, sen paikkaa bussiliikenne ja ratikat. Karttaa hartaasti tuijottelemalla hahmottuivat reitit kivasti.

Yövyimme Plus Berlin-nimisessä, vanhaan kouluun rakennetussa hotellissa/hostellissa, joka oli pääosin täynnä nuoria matkaajia. Taiteella ja rennolla otteella höystetty hotelli on yksinkertainen ja edullinen, mutta myös superhyvällä paikalla East Side Galleryn ja sekä juna-aseman, että metroaseman kupeessa. Huoneissa ei ole mitään ylimääräistä, mutta kaikki tarpeellinen, Wifiä myöten.

Nähtävyyksistä kävimme varsinaisesti katsomassa vain Berliinin Juutalaismuseon. Rakennus itsessään oli komea ja hienosti suunniteltu, mutta myös todella ahdistava. Portaita oli kiivettäväksi loputtomasti, joten ihan huonokuntoiselle tai lastenvaunujen kanssa liikkuvalle en suosittelisi (okei, olihan siellä varmasti hissitkin jossain piilossa….).

Alexanderplazin kautta kurvasimme usein, koska se oli metromatkamme varella, ja koska Primark, teinitaivas, jossa jokainen vaatekappale maksaa liian vähän (en edes halua ajatella missä vaatteet valmistetaan…). Kivoin paikka taisi kuitenkin olla Berlin Zoon ympärille kasvanut ostos/ hengailualue, ja eritysesti Bikini Berlin, designmarket -tyyppinen ”ostari”, jossa oli runsaasti kiinnostavia putiikkeja (okei, kalliita kylläkin), nuorten suunnittelijoiden tuotteita ja alakerrassa pop up-kuutioita. Myös lempi lounaspaikkamme Bag Yard sijaitsee Bikini Berlinissä. Bataattiranskalaisilla höystetyt täytetyt ”bagit”, eli leivät sisälsivät toiveiden mukaan vaikka mitä, niinkuin vaikka falefeleja tai kreikkalaistyyppisesti maustettuja, paistettuja kasviksia. Itsetehtyä limonadia sai lounaan kanssa ison mukillisen (omenaa, mangoa ja minttua). Suosittelen!

Kaikenkaikkiaan Berliinissä olisi hyvin helppoa olla kasvissyöjä tai jopa vegaani. Luomua ja vegaanikauppoja on runsaasti, ja hinnat ovat ihan normiruuan tasolla. Saksa onkin tukenut luomutuotantoa vuodesta 1968! Kasvisravintoloista mainittakoon The Bowl, jonka vegaaniset annokset olivat huikeita! Ravintolaan joutui jonottamaan illalla puolisen tuntia nimi listassa, mutta sekään ei haitannut, sillä alakerran kahvilasta teini sai latten ja minä machalatten soijamaidolla ja odottelu sujui leppoisasti.

Kiinnitimme molemmat huomiota kaupunkilaiskoiriin, joita Berliinissä oli paljon. Enkä siis tarkoita katukoiria, vaan omien ihmistensä seurassa, yleensä vapaana jolkotellen liikkuvia urbaaneja haukkuja, jotka olivat tottuneita junamatkustajia ja kaikenkaikkiaan rauhallisen itsevarmoja tyyppejä. Kuulin, että onkin hyvin tavallista liikkua kaupungilla koiran kanssa. Koirat ovat yleensä tervetulleita myös kahviloihin, kauppoihin ja ravintoloihin (The Bowlissa naapuripöydässä nukkui ihan meidän Mörkön näköinen koira tyytyväisenä pöydän alla isäntäväen illastaessa).

Kirpputoreille emme harmiksemme päässeet, koska matkasimme kotiin jo lauantai-iltana, parhaan kirppispäivän ollessa sunnuntaina. Toisen kerran siis kirppismatkalle. Kaiken kaikkiaan oma rakas teinini on mitä mainiointa matkaseuraa, kunhan muistaa tankata säännöllisesti, sekä äitiä että tytärtä. Energiatason laskusta seuraa välitöntä ärähtelyä nimittäin… Senkin huomasin, että raskaana reissaaminen on raskaampaa. Olen tottunut kävelemään paljon, ja hyvistä lenkkareista huolimatta tahtia oli pakko päivittäin rauhoittaa. Jalat turposivat ja kipeytyivät helpommin ja äkilliset energianlaskut ja huimaus vaivasivat. Pidättele siinä sitten toista harppovaa koipeliinia, että hidastetaanko, kun mutsi vaappuu mahansa kanssa… Hyväksi onneksi päikkärit ja kahvilatauot kelpasivat myös teinille.