Ajatuksia viljelystä ja kevätfiilistelyä

img_1256img_1302OLYMPUS DIGITAL CAMERAimg_1540fullsizerenderMeillä on haave. Sellainen, että jonain päivänä Rönnin peltopläntti tuottaisi omaan käyttöön kasviksia. Siis ihan koko talvenkin varalle.

Enää emme ota ihan itsestäänselvyytenä, että viljely tuosta noin vaan tapahtuu, vaan suhtaudumme tulevaan kevääseen varovaisen positiivisesti ja huumorilla. Kyllä se siitä sitten jonakin keväänä lähtee. Sellaisena keväänä, kun kellään ei ole akillesjänne poikki tai vauva mahassa. Ehkä tulevana keväänä.

Innostajaksi löytyi kirjakaupasta mitä mainioin Maria Österåkerin Unelma omavaraisduudesta – käytännön opas. (Nemo 2016). Kirja kertoo ihan oikean, suomalaisen perheen matkasta omavaraisemmaksi ja on kannesta kanteen täynnä käytännöllisiä ja toteutettavia vinkkejä. Jostain on hyvä aloittaa, ja suunnitelmiahan on kiva tehdä. Viljelylaatikot meillä jo on, ja lantalassa muhii mitä parhainta tulevaa puutarhamultaa. Käytämme hevosten kuivikkeena nopeasti maatuvaa olkipellettiä ja hamppua, eli tämän talven lannat ovat aikalailla käyttistä multaa jo ensi keväänä.

Laatikkoviljelystä siis aloitetaan, ja laatikoiden lisäksi tulee vähän isompi viljelyalue perunalle. Uusia marjapensaita on tarkoitus hankkia, sillä Rönnin pensaat ovat todella kituliaita ja vanhoja. Joo, ja lisäksi lampaat syövät pensaat jo alkukesästä, joten puutarhan aitaaminen tulee ehkä kyseeseen ensimmäisenä hommana.

Voiko nokkosen laskea hyötykasviksi? Todellakin. Nokkosta ei kuitenkaan tarvitse istuttaa, sitä nimittäin riittää… Kuivattuna nokkosta syövät meillä sekä ihmiset, että hevoset. Viime kesänäkin saatiin ihan ilman viljelyponnisteluja valtava määrä nokkosta tallin heinälatoon kuivumaan.

Tallissa meillä on myös iso, viileä kellari, johon sadon saisi säilöttyä. Kellari löytyi ensimmäisenä Rönnin kesänä vahingossa, kun siivosin romuläjää tallista. Kasan alta paljastuivat kauhuelokuva-tyyliset viistot ovet, joiden alta tikkaat ja siisti, kuiva ja viileä kellari.

Enää puuttuu traktori. Käsipelilläkin saa paljon aikaiseksi, mutta kyllä traktori, edes pikkuinen, toisi uskottavuutta. Itseasiassa saimme häälahjaksi päältä ajettavan ruohonleikkurin, joka on siis hevosvoimiltaan myös puutarhatraktoriksi luokiteltava. Ehkä aloitamme sillä. Kärry perään, niin saa multaa kuskattua. (Ja se vanha, punainen uskottavuustraktori sitten haavelistalle.) Tai sitten hevosvetoisia  puutarhakaluja etsimään…

Ensimmäisenä viljelyvuotena kokeillaan ainakin perunaa, porkkanaa, punajuurikasta, sipulia, salaatteja ja yrttejä. Unohtamatta kesäkurpitsaa, joka on kiitollinen ja runsas kasvatettava.

Mitä sinulla kasvaa puutarhassa ensi kesänä?

Maagiset illat ja pitkät yöt

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sisäinen kelloni on kääntynyt kesämoodiin (ja vauva-asentoon…). Valvon pitkään, nukun levottomasti ja herään usein aamuyöllä pirteänä, nälkäisenä tai muuten vaan. Valvon sohvalla, luen kirjaa, neulon, katson netflixiä, teen yöpalaa, päästän kissoja sisään ja ulos. Saatan nukahtaa uudelleen aamulla kuuden-seitsemän aikaan ja herään vasta ennen kymmentä (ennenkuulumatonta).

Vatsa on suuri ja painava. Viimeiset viikot ennen synnytystä saavat pään pyörittämään tulevaa synnytystä ja vauva-arkea. Koitan olla keholleni lempeä. Levätä mahdollisimman paljon. Silti välillä harmittaa, etten jaksa oikein mitään. Tankkaan rautaa, foolihappoa, D-vitamiinia ja tuoreita marjoja. Juon vettä loputtomasti. Lymyilen varjossa ja sisällä hellettä paossa.

Kesä on kaunis ympärilläni.

Talvirieha

IMG_9237IMG_9202IMG_9211IMG_9221

Hiihtolomaviikolla sää suosi meitä onnekkaasti. Jo kahtena talvena olemme nimittäin naapureiden kanssa yrittäneet järjestää yhteistä talviriehaa, mutta lumeton maa on perunut tapahtuman joka kerta. Siltä näytti nytkin, ennen kuin taivaalta alkoi pari päivää aiemmin tulla lunta oikein kunnolla. Suojasään jälkeinen pikkupakkanen saatiin bonuksena.

Lähimetsässä on paikallisen metsästysseuran laavu (tai oikeastaan sellainen ihan kunnon katos penkkeineen ja tulisijoineen), joka on kaikkien käytettävissä. Kannoimme siis laavulle polttopuita tulta varten ja lampaantaljoja penkeille lämmikkeeksi. Lapioimme lumet ulkopenkeiltä ja pöydältä.

Rönnissä keitettiin valtava padallinen kasvishernekeittoa ja tehtiin tikkupullataikina. Naapurin Kuuranmäessä paistettiin useampi pellillinen pannukakkua ja keitettiin paljon kuumaa kahvia ja mehua.

Tiistaina laavulle kokoontui yhteensä 11 aikuista ja 15 lasta (ikähaarukassa 1-15 vuotta). Ohjelma oli simppeli: laskettiin pulkkamäkeä, seikkailtiin metsässä, käytiin mönkijän peräkärryssä ajelulla ja köpöteltiin talutettuna hevosten selässä. Niin, ja ehkä tärkeimpänä kaikesta, syötiin. Kuuma soppa maistuu ulkona nuotion ääressä jotenkin paremmalta kuin missään ja pannarit katosivat parempiin suihin nopeasti. Kaikkein hauskin ja monelle uusin juttu oli kuitenkin tikkupullan paisto.

Pullataikinasta tehdään sormenpaksuisia pötköjä, jotka kieputetaan tikun ympärille, ja sitten vaan varovasti käännellen paistetaan hiilloksella. Vähän hilloa päälle, ja aaah, mikä nuotioherkku!  Tikkupullia varten tein ihan tavallisen pullataikinan, johon laitoin ekstrapaljon kardemummaa.

Aika monet märät sukat, hanskat ja myssyt kuivateltiin nuotion lämmössä ja sitten juostiin taas mäkeen. En ehtinyt ottaa kovin monta kuvaa, mutta muutaman sentään.

Ensi vuonna kokoonnumme ihan varmasti taas (siis jos vain on lunta…).