Maagiset illat ja pitkät yöt

Sisäinen kelloni on kääntynyt kesämoodiin (ja vauva-asentoon…). Valvon pitkään, nukun levottomasti ja herään usein aamuyöllä pirteänä, nälkäisenä tai muuten vaan. Valvon sohvalla, luen kirjaa, neulon, katson netflixiä, teen yöpalaa, päästän kissoja sisään ja ulos. Saatan nukahtaa uudelleen aamulla kuuden-seitsemän aikaan ja herään vasta ennen kymmentä (ennenkuulumatonta).

Vatsa on suuri ja painava. Viimeiset viikot ennen synnytystä saavat pään pyörittämään tulevaa synnytystä ja vauva-arkea. Koitan olla keholleni lempeä. Levätä mahdollisimman paljon. Silti välillä harmittaa, etten jaksa oikein mitään. Tankkaan rautaa, foolihappoa, D-vitamiinia ja tuoreita marjoja. Juon vettä loputtomasti. Lymyilen varjossa ja sisällä hellettä paossa.

Kesä on kaunis ympärilläni.

Lasikuistin raikastus

Kun reilut kaksi vuotta sitten muutimme Rönniin, jäi lasikuistin pintaremontti tekemättä, koska tekemistä vaan oli niin paljon ja kuistia tarvittiin koko ajan varastona ja tietenkin sisään ja ulos kulkemiseen.

Päätin jo talvella, että heti säiden lämmettyä tarpeeksi tartun pensseliin ja maalaan kuistin. Likaisen keltainen maali ruskean lattian kanssa oli todella tunkkainen, eivätkä tavararöykkiöt ja kuistille liian iso pöytäkään tilannetta parantaneet. Nyt seinien valkoinen väri on sama kuin eteisen ja sisäportaikon paneliseinissä -enkeli nimeltään. Vihreä lipasto muutti kuistille makuuhuoneesta ja se pitää sisällään työhanskoja, työkaluja ja koirien hihnat. Vaunuille jää kivasti tilaa myös.

Lattian maalaan ruudulliseksi jonain sopivana päivänä, kun ilma on kaunis, lapset poissa kotoa ja kissat ja koirat voivat olla ulkona koko päivän…

Vauvalle tilaa

Alakerran makuuhuoneemme on pienehkö, mutta sopu sijaa antaa, eli pääkopan raapimisella ja pienillä muutoksilla siitä saatiin hyvä pesä myös vauvalle.

Oviaukkoon rakennettiin kirjahyllyt (joista oma postaus täällä). Pienen lipaston tilalle kannoimme kellarista vanhan liinavaatekaapin, johon saan omat vaatteni mahtumaan ja sen päälle vanhan seinäkaapin vauvanvaatteille ja tarvikkeille. Seinäkaappi on alunperin ollut Kurulan keittiössä, ja sieltä päätynyt puuverstaalle työkalukaapiksi, josta minä sen poimin mukaan Rönniin muuttaessa. Kaappi kaipasi huolellista jynssäämistä ja lopulta päätin maalata sen kokonaan, koska verstaan ja öljyn haju oli niin voimakas. Käytin ekaa kertaa Jeanne D’arc Livingin kalkkimaalia, ja tykästyin todella paljon! Maali on mattapintaista, peittävää ja lähes hajutonta. Maalipinnasta tuli juuri sellainen vanhanaikaisen oloinen, kuin toivoinkin. Oviin teippasin postikortteja, joita voi sitten halutessaan vaihtaa.

Viereen mahtuu pieni hoitopöytä, Tori.fi:stä löydetty ihan Ikean peruspöytä, jonka käsittelin samaisella kalkkimaalilla, mutta Vintage Green-sävyllä (koska vastapäisellä seinällä on saman värinen vaatekaappi). Hoitoalustaan ompelin uuden päällisen vanhasta kesämekosta. Hoitopöydän alatasolle mahtuvat kestovaipat mainiosti omiin koreihinsa ja seinäkaapin pikkulaatikot kätkevät pienet hoitotarvikkeet. Hoitopöytä on kokemukseni mukaan tarpeelinen muutaman ensimmäisen kuukauden ajan, ja sitten se saa lähteä kiertoon. Koko muutos hoitui taas aikalailla omia varastoja tonkien. Vain hoitopöytä, alusta  ja maalipurkit ostettiin.

Perhepeti tulee olemaan öinen nukkumismuotomme ainakin ensimmäisen vuoden ajan, mutta saan ystävältä lainaan kattoon ripustettavan juuttikehdon kaiken varalta. Päikkäreitä siinä ainakin on hyvä ottaa silloin kun ei nuku ulkona vaunuissa.

Pienet vaatteet on viikattu kaappiin odottelemaan pientä käyttäjää. Viikot käyvät vähiin…