Uusia tuulia työkuvioissa

IMG_8838IMG_8818IMG_8772IMG_8945Jee, voin vihdoin kertoa ihan ääneen, että aloitan oman palstan Unelmien Talo & Koti -lehdessä nyt helmikuussa. Jokaisessa lehdessä on aukeamallinen Anun tee-se-itse meininkiä paljolti kierrättäen ja tuunaten. Eikä siinä vielä kaikki, tänään aukeaa A-lehtien uusi Meillä Kotona -portaali, jossa ilmestyy joka toinen viikko Rönnin ateljeessa kuvattu tee-se itse -video pitkälti samalla meiningillä, kuin lehden palstallakin. Ensimmäinen video ilmestyy ihan lähipäivinä.

Myös Puustellin blogi jatkuu, ja saa kaverikseen Miinus-blogin, jota myös päätoimitan. Ekologinen ja kierrätettävä Miinus tulee näkymään täällä blogissakin isosti kevään aikana remonttiyhteistyön merkeissä.

Tuottamaani kotoilusisältöä löydät siis tänä vuonna aika monesta paikasta. Ja koitan saada myös Anun ja talon kuulumisia kerrottua useammin kuin aiemmin. Siinähän sitä jo onkin tekemistä enemmän kuin kylliksi, kun toisen vuoden taideopinnot lohkaisevat sitten oman osuutensa.

Voi että olen iloinen näistä töistäni. Saan tehdä hyvin itsenäisesti ja vapaasti ja juuri sitä mistä eniten tykkään. Ja opiskelusta nautin edelleen valtavasti. Myös kaksoiselämä, jota arjessa elän, sopii minulle paremmin kuin hyvin. Joka toinen viikko (silloin kun lapset ovat kotona) kuljen päivittäin Helsinkiin, toimitan lapset kouluihinsa ja itseni Helsingin työhuoneelleni. Syömme iltapäivällä yhdessä lasten kanssa työhuoneella ja sitten huristamme harrastuksiin. Poikaipana jäähallille ja tytär salille. Itse livahdan lätkätreenien ajaksi usein uimahalliin. Kotiudumme illalla treenien jälkeen. Joka toisen viikon vietän sitten tiiviisti Rönnissä etätyöskennellen. Kotikonttorini toimii yleensä aamuvarhaisella keittiön pöydän ääressä, puuhellan lämmössä, jolloin hoidan kirjoitustöitä ja sähköpostiliikennettä. Kotona suunnittelen ja maalaan, kuvaan usein palstan ja blogien kuvat ja ehdin työskentelyn lomassa hoitaa kotiasioita ja eläimiä. Päivät ovat rentoja ja aikatauluttomia. Tällaisesta haavelin jo vuosia sitten, ja nyt se on totta ja mahdollista. Silloin kun joskus stressaa ja väsyttää, muistutan itselleni, että olen onnentyttö.

Harmittava, vähenevä valo ja omenoiden tuoksu

IMG_7083 IMG_7138

Juan Gris 1915

Juan Gris 1915

Syksyn huomaa sisäytymisestä. Tällä viikolla olen kantanut polttopuita keittiöön ja pitänyt puuhellassa tulta joka aamu. Kynttilät ovat ilmestyneet pöydille ja keskeneräisiä neuleita makoilee kaikkialla. Valo vähenee, ja se ärsyttää eniten. Äkkiä kuvaaminen on mahdottoman vaikeaa, koska valo ei vaan riitä edes aamupäivällä (etenkään tällaisena harmaana päivänä). Toisaalta syksy on myös kaunis ja jotenkin inspiroiva. Meillä on metsä pullollaan puolukoita ja jopa mustikat jatkavat sinnikkäästi. Omenasato näyttää tänä vuonna rupisen ruskealta, ja se on harmi, sillä nyt omenasoseomput pitää hankkia muualta. Omenasoseen tuoksu kuuluu syksyyni niin itsestäänselvästi, että sosekattila on saatava liedelle kehnosta sadosta huolimatta.

Pian on aika asentaa ikkunateipit ja nostaa viimeisetkin tuplalasit paikoilleen. Ateljeessa odottaa tilkitsemistehtävä, sillä ennen pakkasia pitää saada vetoisat aukot tukittua ja ikkunat teipattua sielläkin. Kaminan raahasin jo ateljeen nurkkaan, ja se näyttää täydellisen hyvältä paikallaan. Nyt pitää vielä saada nuohoojan konsultointi oikeasta asennuksesta ja tarvittavista osista. Suunnitelmissa on vetää savuputki suoraan kiviseinästä ulos, ja laittaa ulkopuolelle teräksinen valmispiippu. Ateljee on onneksi paloturvallinen tila kivilattiasta ja -seinistä +katosta johtuen. Toistaiseksi lämmitän läpivirtauspatterilla, joka riittää pitämään tilan lämpimänä, mutta pakko myöntää, että odotan puulämmitystä, tulen hehkua ja pehmeää lämpöä ihan hulluna. Sähköpatteri saa jäädä yövarmistukseksi talven ajaksi, jottei lämpötila pääse laskemaan pakkasen puolelle.

Koulussa siirryimme käsittelemään synteettistä ja anaalyyttistä kubismia, mikä tarkoittaa lisää pelkistämistä, perspektiivin vääntelyä ja litteää ajattelua. Opiskelu on edelleen parhaita ikinä tekemiäni päätöksiä. Tunnen vihdoin olevani oikeassa paikassa ja tekeväni juuri sitä, mitä minun on tarkoituskin. Viimeisen kuvan asetelma on Juan Grisin vuodelta 1915. Kubistit ajattelivat asiat uudella tavalla, kapinoivat ja leikkivät. He liiskasivat ja vääntelivät esineitä ja maalasivat simultaaniperspektiivissä, jolloin esineet näkyvät samaan aikaan eri kulmista. Oman asetelmani rakennan ateljeen pöydälle kotitehtäviä varten. Sitten kaivelen mieltäni toteuttamaan kuvat toisin, kuin juuri olen oppinut. Unohdan perspektiivin ja keskityn vain sommitteluun.

Muotokuvia Rakkaudesta

Eräs kesän koulutehtävistä oli valmistaa valokuvateos aiheesta ”ympäristöni”, ja liittää siihen tekstiä tai musiikkia. Muotokuvia rakkaudesta on tehty puhtaasta rakkaudesta jokaista elollista kohtaan.
Muotokuvia rakkaudesta2.014

Muotokuvia rakkaudesta2.015

Olemme vilpittömiä ja täydellisiä pienine virheinemme.

Muotokuvia rakkaudesta2.016

Meillä jokaisella on oikeus tuntea olevansa turvassa. Suojassa.

Muotokuvia rakkaudesta2.017

Elämme hetkessä. Maailma on tässä. Jokainen hetki, jokainen henkäys.

Muotokuvia rakkaudesta2.018

Meillä on tarve nauraa ja itkeä, jakaa salaisuuksia, iloita, surra, koskettaa.

Muotokuvia rakkaudesta2.019

Maan tuoksu, mullan maku. Kyky nähdä kauneutta pienissä asioissa.

Muotokuvia rakkaudesta2.020

Kaipaamme toisia ympärillemme. Kaltaisiamme. Haluamme olla yhdessä.

Muotokuvia rakkaudesta2.021

Tarvitsemme rakkautta ja läheisyyttä. Tunteen siitä että kuulumme johonkin. Että olemme osa kokonaisuutta.

Muotokuvia rakkaudesta2.022

Kaipaamme huolenpitoa ja opastusta kasvaaksemme kokonaisiksi ja itsenäisiksi.

Muotokuvia rakkaudesta2.023

Maailmamme on pieni, mutta rakkautta täynnä.

Muotokuvia rakkaudesta2.024

Ja pienimmänkin meistä elämä on arvokas,

Muotokuvia rakkaudesta2.025

Vaikka se kestäisi vain kaksi päivää.

Muotokuvia rakkaudesta2.026