Värikäs viikko

IMG_8989IMG_9139IMG_9140IMG_9128IMG_8980Tällä viikolla olen maalannut valokuvaaja Hans Silvesterin innoittamana afrikkalaisia Surma- ja Mursiheimojen ihmisiä. Sarjasta uupuu vielä yksi työ, jonka aloitan tänään.

Eilen ilmestyi Unelmien Talo&Koti -lehti, ja siinä ensimmäinen palstani! Jee! Patinointia ja tuunausta on tarjolla tästä eteenpäin jokaisessa numerossa. Myös meilläkotona.fi on nyt auki, mutta videopuolella ilmeisesti vielä jotain fiksattavaa, sillä Koti TV-osasto on vielä työn alla. Siellä alkaa toivottavasti pian pyöriä Rönnin ateljeen tuunaus-ja tee-se-itse -ohjelma.

Tänään vietän etäpäivää kotikonttorissa. Jo viikon tuloaan tehnyt flunssa uhkaa iskeä nyt ihan kunnolla, joten kunhan päivän kirjoitushommat on kohta tehty, siirrän yksikköni peiton alle Game of Thronesin ja Muita Ihania-blogin Tiinan talvivillasukkien pariin. Ensimmäinen sukka on jo melkein valmis, ja seuraava pääsee puikoille saman tien. Koukuttava ohje!

 

Ravinnolla kaamosta vastaan

IMG_8445 IMG_3771 IMG_3507

Tämä pimeä vuodenaika imee mehut ihmisestä. Vaikka nytkin paistaa aurinko, alkaa pian hämärtää ja ilta on pilkkopimeä. Valon väheneminen vaikuttaa minuun voimakkaasti, mutta yhtä lailla se tuntuu koululaisissa, jotka nuokkuvat aamuisin ja iltaisin autossa kotimatkalla ja valittavat väsymystä heti herättyään.

Sisäinen vahvistuskuuri onkin menossa, jotta selviäisimme takkuisesta vuodenajasta edes hitusen pirteämpinä. Siinä vaiheessa alkaa aina helpottaa, kun lumi sataa maahan ja tuo valoa tullessaan. Viime talvena lumen valosta tosin ei juurikaan saatu nauttia. Oikein toivon, että tämä talvi olisi lumisempi (lumitöiden uhallakin).

Perussettiin meillä kuuluu

  • Suuhun suihkautettava, vahva D-vitamiini
  • Monivitamiinitabletti lapsille
  • B-vitamiini
  • Vähintään 1 hedelmä päivässä (appelsiinit ja mandariinit ykkösinä)
  • Vähemmän sokeria ja valkoista jauhoa
  • Paljon kasviksia
  • Omega 3- kalaöljy (meillä Eskimo3 Pure)
  • ruuanlaitossa kylmäpuristettu kookosöljy ja hyvälaatuinen oliiviöljy

Itselleni teen aamusmoothien, johon laitan:

  • soijamaitoa/kookosmaitoa/mantelimaitoa
  • tuoremehua tai luomu mansikkamehua
  • 1 tl viherhauhetta (ohranoras yleensä. Spirulinaa en laita, koska se värjää kaiken kuravelliksi)
  • 2 rkl chiansiemeniä (superfood, jota ilman en enää osaa olla)
  • 1 rkl hampunsiemenrouhetta (proteiinia ja antioksidantteja)
  • 1 rkl marjajauhetta (mustaherukka)
  • Opti MSM (orgaaninen rikki: nivelet, hiukset, tukikudokset)
  • 1 rkl kollageenijauhetta (uusi tuttavuus, hyväksi erityisesti naisille)
  • banaani
  • pakastemarjoja (puolukka, mustikka, mansikka, mustaherukka)
  • vaihtoehtoisesti pellavansiemenrouhetta tai leseitä
  • joskus banaanin tilalle avokado

Tämä on perussetti, jota muuntelen sen mukaan, mitä kotona sattuu olemaan. Superfoodit ovat mielestäni melko hintavia, mutta toisaalta riittoisia. Lapsille kelpaa smoothiesta vain riisuttu versio, jossa ei ole siemeniä ja rouheita…

Itse koen vitamiinibuustauksen auttavan. Hyvät öljyt kosteuttavat myös ihoa sisältä päin ja omega 3 voitelee aivot.

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan hedelmät ja kasviksetkin on tuupattu huolestuttavan täyteen kasvimyrkkyjä, ja koitan siksi valita luomua aina kun kukkaronnyörit antavat periksi. On kamalaa, että luomuhedelmät ovat niin kalliita. Oletko muuten koskaan vertaillut kaupassa vaikka luomuappelsiinia ja normiappelsiinia? Kun luomuhyllyltä (jos sellaisen kaupasta löytää) siirtyy normilaareille, alkavat hedelmät äkkiä näyttää keinotekoisen suurilta ja värikkäiltä.

Ruuanlaitossa kiinnitän entistä enemmän huomiota myös siihen, miten raaka-aineet on pakattu. Muovin määrä on hirmuinen! Ihan kaikessa muovia ei voi välttää, mutta vähentää voi rajusti. Kunpa Suomeenkin tulisi sellainen pakkaukseton ruokakauppa… Toinen arkkiviholliseni on sokeri, jota on tungettu kaikkialle! Luen kaupassa tuoteselosteet aina tarkasti (ja se näyttää tarttuneen myös lapsiin). Sokerin määrä on hämmentävä ja sitä on paikoissa, joihin se mielestäni ei kuulu. (Juu, ja siksi teen mm. myslin itse…)

Ja ei, ei meillä aina syödä terveellisesti. Ihan on niitä pakastepitsapäiviä meilläkin ja irtokarkkihimokohtauksia ja jätskiä suoraan paketista -iltoja. Olen vaan huomannut, että mitä puhtaampaa ruokaa syö, sitä paremmin voi. Ajattelen siis olevani hyvällä polulla. Sellaisella, jonka varrella hyvät valinnat lisääntyvät pikkuhiljaa.

 

 

Talo joka muutti kaiken ja antoi enemmän kuin uskalsin unelmoida

IMG_8346IMG_8352IMG_8353 IMG_8376
IMG_8361IMG_8365
IMG_8409IMG_8407

Raflaava otsikko, mutta totta se on. Talo on Ratula. Ensimmäinen oma taloni, torppa, joka sai henkeni salpautumaan ja mieleni hihkumaan ensinäkemältä.

”Sen kun ostat, mutta mä en halua olla sen kanssa missään tekemisissä” -sanoi silloinen aviomieheni. Ja minä ostin. Neuvottelin lainan, tein kaupat ja olin onnellisempi kuin koskaan. Olin vuoden päivät haaveillut ja harrastanut vanhojen talojen metsästystä kesäpaikaksi netissä. Kävin katsomassa useampaa vanhusta, mutta vasta Ratulan pihassa, helmikuisena lumettomana talvipäivänä tiesin tulleeni perille.

Neljän vuoden ajan Ratula oli minulle mielenrauhan ja rauhoittumisen paikka, itsenäistymisen ja rohkeuden paikka. Pelkkä Ratulan ajatteleminen sai mieleni tyyneksi tilanteessa kuin tilanteessa.

Niin vanhassa paikassa on aivan erikoislaatuinen energia. Nykyinen talo on rakennettu 1888, mutta samalla paikalla on ollut asumus jo 1700-luvun puolivälissä. Se energia saa lapset ja aikuiset rentoutumaan ja ajan katoamaan.  Ratulan vuosina minä opettelin remontoimaan vanhaa taloa, tein kirjan ja kaksi kautta itse käsikirjoittamaani TV-ohjelmaa. Nautin yksinkertaisista asioista, veden kantamisesta, uunien lämmittämisestä, hiljaisuudesta. Tärkeimpänä kaikista, ymmärsin Ratulassa, että haluan asua maalla.

Kun päätin luopua torpasta toteuttaakseni unelman ympärivuotisesta maalla asumisesta, antoi Ratula minulle maailmankaikkeuden parhaan läksiäislahjan. Ystävän, joka on minulle kuin kadoksissa ollut kaksonen. Tapasimme pankissa kauppakirjan allekirjoitustilaisuudessa. Vanha ja uusi emäntä. Ei sitä taloa myydessä usein tapaa kaksostaan, eihän? Mikä onni että minä tapasin.

Syyslomalla olin lasten kanssa Ratulassa kylässä. Kaikki näyttää samalta, vaikka eriltä. Jokainen lattian narahdus on tuttu ja pihan poikki löytää pilkkopimeässäkin. Aamulla kahvia keittäessä vielä hiljaisessa talossa tajusin, että nyt minä asun näin. Että Rönni on uusi Ratulani, paikka jossa on rauha ja lämpö. Että saan katsella samankaltaista peltomaisemaa joka päivä ja kuunnella vanhan talon narahduksia. Saan olla ihan joka päivä juuri niin, kuin vuosia sitten haaveilin. Tuntui siltä, että Ratula myhäili siinä ympärilläni, hymyili ja silitti päätäni lempeästi.

Kiitos rakkaat M ja K (ja I ja O) siitä että olette ja että saimme viettää kanssanne unohtumattomat syyspäivät meille kaikille merkityksellisessä ja rakkaassa paikassa!