Sanat hukassa ja kevät myös.

IMG_5258IMG_5045IMG_4547 IMG_4698

Jestas kauheeta, minulla on sanat kateissa. Kirjoitan ajatuspostauksia ja kirjoitan luonnoksia ja jotenkin en saa mitään tolkullista ulos. Sellaiseen sanajumiin auttaa vain ajatusvirta-sanapurskautus. Luulisin.

Rönnissä on juuri nyt sama takatalvi märän lumen ja kuran kera, kuin kaikkialla muuallakin. Se, ja Puusepän katkennut akillesjänne ovat kummasti hidastaneet jo alkanutta kevätfiilistelyä. Tänään on kulunut vuosi siitä, kun muutimme lasten kanssa Rönniin. Vuosi! Täällä on koti. Ja nyt, tasan vuosi tuosta muuttopäivästä muutettiin taas. Tai Puuseppä muutti. Rönniin. No nyt sen sanoin ääneen. Noin. Ja olen onnellinen. Kaksi yksinäisyyden valinnutta rämpijää päätti, että on kuitenkin parempi rämpiä yhdessä (Kiitos rakkaan, yhteisen ystävän, joka ajatteli, että nuo kaksi pitää esitellä toisilleen, jotta voivat sitten vaikka työskennellä yhdessä). Päteeköhän tähän sanonta ”Saat sen mistä luovut”? En tiedä, mutta siltä se tuntuu. Minä luovuin parisuhteen ajatuksesta. Päätin ja totesin, että osaan olla yksinkin jos minulle ei ole tarkoitettu toimivaa ja tasapainoista ihmissuhdetta. Joka tapauksessa, nyt vierelläni on ihminen, joka on viisas, vilpitön, lempeä ja hyvä. Ilon, rakkauden ja ihmetyksen määrä elämässäni on viimeisen vuoden aikana kasvanut eksponentiaalisesti. Olen opetellut uskomaan, luottamaan ja rakastamaan. Ottamaan vastaan apua ja rakkautta. Olen opetellut laskemaan puolustustani, vetämään kynnet sisään. Heittäytymään.

Koska meitä on täällä nyt kaksi luovaa ja samanlaisella elämänfilosofialla varustettua tilallista, tarkoitus on muun muassa rakentaa Rönniin kunnollinen hyötypuutarha, jonka lisukkeeksi tulee rohdoskasveja ja värjäyskasveja. Siitä projektista tulen varmasti vaahtoamaan vielä yllin kyllin. (kunhan lumi ensin sulaa…). Puutarhan lisäksi kevään ja kesän suunnitelmissa on vanhan pikkunavetan kunnostaminen minulle ateljee- ja työtilaksi, Traktorihallin kunnostaminen verstaaksi ja hallin yläkerran kunnostaminen kurssitilaksi ja kesäkahvilaksi. Aikataulu on vapaamuotoinen, joten ihan vielä en uskalla luvata kesäkahveja Rönnissä tulevana kesänä. Hidastaminen kun on elämänteemani juuri nyt.

Kahlaan kuravellissä, napsin ruusupensaita ja orapihlaja-aitaa mataliksi aina ohi kulkiessani. Kanoilla on sulkasato (vihdoin), hevoset mököttävät räntäsadetta ja muuttolinnut kaartavat Rönnin yli päivittäin. Kyllä se kevät lopulta tulee.

Loppu ja alku

kuva 5 kopio 2 kuva 4 kopio 2

 

kuva 1 kopio 2

Olen ollut hiljaa, koska pääni ja koko kroppakin on niin uuvuksissa, etten jaksa mitään muuta kuin arjen pyörittämisen.

Viime torstaina koitti vihdoin kauan odotettu, ja jo epätodellisen tuntuiseksi mielessä muuttunut hetki, jolloin pankkissa allekirjoitettiin paljon papereita ja Kurulan avaimet luovutettiin taloin uusille omistajille. Avaimet, nuo vahvat symboliset pikku esineet, jotka muuttavat talon kodiksi. Olen onnellinen ja helpottunut. Haikeakin. Nyt ei tarvitse enää poukkoilla ja huolehtia, ei roudata eikä järjestellä kahdessa paikassa. On vain Rönni. Koti.

Siellä Kurulassa on samanlainen tunnelma nyt. Sekin on koti. Sielunsisareni ja hänen perheensä koti. Ja se on kuulkaas ihan paras asia.

Ruuveja, vasara, sata laatikkoa ja kaaos

IMG_9390 IMG_9397 IMG_9424 IMG_9420 IMG_9416 IMG_9415 IMG_9414 IMG_9477 IMG_9474 IMG_9435

Ensimmäinen viikko Rönnissä eletään muuttolaatikoiden ja kaaoksen keskellä. Putkitöiden takia juoksevaa vettä ja vessaa ei välillä ole käytössä ja ainoa vesipiste on kellarissa. Syödään siis samoilta astioilta ja käydään puskapissalla. Rakennan vanhoista lankuista kirjahyllyn kirjastohuoneen kulmaan ja toisen pinoan Luona In- vanerikehikoista. Kolmekymmentä laatikkoa tyhjenee kirjoista ja kannan laatikot pihalle. Palaan päivittäin tori.fi:hin etsimään milloin mitäkin. keittiöstä puuttuu vielä ainakin yksi osa. Keittiönkaapin sijaan löydänkin kauniin, vaalean 30-luvun sohvan, joka sopii olohuoneeseen täydellisesti. Mikä parasta, sohvan saa taitettua varavuoteeksi. Tavarat asettuvat paikoilleen. Lapset järjestelevät omia huoneitaan ja minä kuljen jatkuvasti vasara tai ruuvinväännin tai molemmat kädessä. Jotain on koko ajan hukassa. Aamuisin pitää startata töihin ja kouluun vartin yli seitsemän. Selviämme hämmästyttävän hyvin. Kaaoksesta huolimatta jokaisella meistä on täällä hyvä olo. Rönni on koti.

Viikonloppuna siskoni tulee avuksi ja päätämme supertyttötiiminä järjestellä paikkoja, tyhjentää laatikoita, pestä lattiat ja imuroida. Kolmen tunnin uurastamisen jälkeen melkein kaikki muuttolaatikot on roudattu pihalle ja lattiat kiiltävät. Keittiön lattialle laitan maton, vaikka tajuan hyvin, että keskeneräisessä talossa se muuttuu äkkiä kauhistuttavaksi karva-ja hiekkakasaksi. Ei haittaa.