Loppusyksystä Rönniin muutti uusia, nuoria kanoja, jotka aloittivat munimisen marraskuussa. Pikkuiset munat kasvoivat hiljalleen, samoin kuin kanaset. Joulukuussa sitten munintapesässä alkoi säännöllisesti olla joku nuorikoista hautoimishommissa. Homma ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen, vaan tyypit kyllästyivät hommaan parissa päivässä. (tyypillistä nuorille kanoille). Poistimme munat ja kanalassa meno jatkui. Tammikuun alkupuolella Jörö-Petunia kuitenkin alkoi sinnikkäästi hengata pesässä, ja lopulta päätimme antaa sen hautoa rauhassa. Täyttä varmuutta munien määrästä ei ollut, mutta kolme kanaa oli käynyt pesään munimassa useamman päivän aikana. (jokainen munii siis munan päivässä).
Jani teki pesän eteen verkon, joka esti muita kanoja munimasta enempää munia hautojan alle. Iltaisin poistimme verkon, sillä hautova kana poistuu yleensä pesästä ruokailemaan ja tarpeilleen silloin, kun on muutoin häiriötöntä, eli yöllä.
Kana hautoo aika tasan 21 vuorokautta. Täyttä varmuutta aloittamisajankohdasta ei ollut, joten joka aamu kanalaan mennessä jännitettiin tilannetta. Viime viikon torstaina sitten pesästä kuului kovaäänistä piipitystä, ja ensimmäinen poikanen oli kuoriutunut! Yöllä tuli toinen, perjantaina kolmas ja neljäs ja lauantaina illalla vielä kaksi lisää. Kuusi tipua, joista alustavan tutkimuksen (siiven rakenne) mukaan ainakin neljän pitäisi olla kanoja. No, täysi varmuus saadaan sitten jossain vaiheessa keväämmällä…
Jokainen tipu on erivärinen, kaksi keltatäplikästä, yksi harmaankeltainen, kaksi melkein mustaa ja yksi musta-ruskeakirjava. Lapsukaiset oleilevat emon alla ja siipien suojissa, mutta tulevat touhukkaasti syömään, kun viemme ruokaa.
Kaksi jäljellä olevista munista oli läpivalaistuna tyhjiä, mutta seitsemän sisällä näkyy kasvua. Odotamme vielä muutaman päivän, sillä munat on munittu eri päivinä. Todennäköiseltä kuitenkin näyttää, että enempää tipuja ei kuoriudu. Tipun kehittyminen saattaa lakata kesken haudonnan lukuisista syistä.
Pikkutiput ja emo saavat nyt ensimmäisinä päivinä mössöä, jossa on keitettyä, muussattua kananmunaa, keitettyä riisiä ja ohraa sekä perunaa. Lisäksi on vettä, kurkkua ja appelsiinia. Poikaset tarvitsevat monipuolista ravintoa, kalkkia ja vitamiineja, etenkin näin talvella, kun eivät pääse ulos aurinkoon. Siksi kotiruuan lisäksi annamme poikasille tarkoitettua kananrehua (Punaheltta paras poikanen, Rehux tai Poikas-Herkku).
Jörö-Petunia ja tiput ovat nyt omassa yksiössään verkon takana, mutta aika pian lienee parasta päästää muu parvi tutustumaan lapsukaisiin, sen verran innokkaasti kanat ja Rauha-kukko tiirailevat verkolla.
(Tuo kahdesta muovipullosta tehty systeemi on tiputurvallinen juomalaite, josta Jani tekee erillisen postauksen!)
Voih. Ihania erivärisiä tipuja. Onnea pienokaisista!
Oijoi kun ihania. Nyt voin tunnustaa olevani kateellinen. Vaikka eipä tuo minulta taitaisi onnistuakaan. Vaatii sitoutumista ja paljon työtä ja huolenpitoa. Mutta ihana täältä ruudun takaa ihailla ja nauttia. Onnea pienokaisille😍
Jos tulee kanoja myyntiin niin olen kiinnostunut ostamaan. Mi
Laitan korvan taakse!
Hauskaa, että munivat myös talvella. Meidän ”Alhon-naisilla” oli lokakuusta tammikuun alkuun tauko muninnassa. En varsinaista sulkasatoa huomannut. Olinkin haaveillut antavani joululahjaksi maatiaiskanojen munia:) Meillä kuudesta haudotusta munasta minun tuurilla tuli kaksi kukkoa:) Nyt kanalassa kiekuu isä-uolevi ja pojat urho ja unto, joiden laulutaidoissa on vielä kehittymisen varaa…
Söpöjä :-) On varmasti mukavaa seurata kanalan touhuja ja kaikkien muidenkin eläinten, joita teillä on. Työtä se varmasti vaatii, mutta teiltä se hyvällä yhteistyöllä sujuu. Ihanaa kun löysitte toisenne ja teillä on muuten tosi suloinen tyttönenkin siellä. Oiva apulainen myöhemmin ;-)
Mukavaa kevään odottelua Rönnin tilalle!
Terveisin, Johanna