Kun reilut kymmenen vuotta sitten aloin haaveilla vanhasta torpasta maalla, tuli haaveilusta minulle nopeasti pakkomielle. Tunsin, että kuuluisin muualle kuin Helsinkiin, siitä huolimatta, että Helsingissä asuin omakotitalossa. Mielessäni oli peltojen ja metsän ympäröimä pikkuinen mökki riittävän likellä pääkaupunkia, jotta jaksaisin ajella mökilleni usein. Kesämökistä olikin turvallista aloittaa, koska koko ajan saattoi vertailla kaupunkiolosuhteita maalaisolosuhteisiin. Ja niin siinä sitten kävi, että torppa veti puoleensa ja aloin toivoa mahdollisuutta muuttaa kokonaan maalle. Nyt, reilun viiden maalla asutun vuoden jälkeen en osaisi enää ajatellakaan elämää kaupungissa.
Miksi maalle? Siihen on monta syytä, ja tässä suurimmat:
- TALO
Maaseudulla on paremmat mahdollisudet löytää vanha talo järkevään hintaan. Kun reippaasti ajaa kehä kolmosen ulkopuolelle, alkavat talojen hinnat muuttua järjellisemmiksi. Erityisesti, jos etsit alkuperäiskuntoista ja olet valmis tekemään remonttia. Vanhoilla taloilla on historia ja sielu.
2. OMA TILA
Talon mukana tulee yleensä kunnollinen määrä maata, eli tonttia, eli omaa tilaa. Myös ulkorakennuksia, joita voi hyödyntää monella tavalla. Minulle on ensiarvoisen tärkeää, että kotini ikkunoista näkyy peltoa ja metsää, eikä naapurin keittiöön. Maalla on tilaa hengittää.
3. ELÄIMET JA VILJELY
Maan ja ulkorakennusten myötä maalla on mahdollista pitää eläimiä. Rönnin hevosille ja lampaille riittää laidunta omasta takaa, kanat munivat omiin tarpeisiimme luomumunia, koirilla ja kissoilla on tilaa temmeltää ulkona. Puutarhassa on 7 vanhaa omenapuuta ja hyvin tilaa hyötyviljelmän perustamiselle.
4. LUONTO
Luonto on lähellä ja koko ajan läsnä. Hengitysilma on puhtaampaa ja metsään pääsee ottamalla viisi askelta. Mustikat ja sienet voi poimia omasta pihasta ja joulukuusen hakea omasta metsästä. Vuoden kierto näkyy selkeästi. Elämme luonnon mukana. Olohuoneen ikkunasta voi kiikaroida peuroja ja hirviä, supi tai kettu kipaisee niityn poikki. Kurkipariskunta lepää metsän reunassa ja joutsenet palaavat joka kevät retkiltään. Maisema muuttuu vuodenkierron mukaan. Täällä on selkeästi kevät, kesä, syksy ja talvi.
5. IHMISET
Kaupunkiin voit kadota ihmismassojen keskelle. Olla näkymätön. Maalle voit kadota omaan rauhaan tietäen, että naapurista saat aina apua, oli asia sitten vehnäjauhon lainaaminen tai ojaan jumittunut auto. Pienemmällä paikkakunnalla naapurit tunnetaan tai vähintään tiedetään. Kaupassa, postissa ja lääkärissä asioit yleensä samojen ihmisten kanssa. Ihmisillä on nimet ja tutut kasvot. Puhelimen muistissa on etunimiä ja sukunimiä, ei yritysten nimiä. Heinät ja rehut tulevat omalta kylältä, muutaman kilometrin päästä löytyy maailman paras putki- ja sähkömies, ohikulkijoita moikataan ja tuntemattomat kulkijat rekisteröidään. Aina on aikaa vaihtaa kuulumisia.
Rönnin tila 
Täällä ollaan tilanteessa, että vapaa-ajan torppa maalta hankittu. Haaveena tulevaisuudessa maalle muutto 💜
Kuulostaa just hyvältä! ❤
En voisi olla enempää samaa mieltä kanssasi! Kaikki nuo pitävät täysin paikkansa. Keväällä tulee vuosi siitä kun ollaan periaatteessa muutettu tänne ihan keskelle metsää. Maalta olen kotoisin ja äidillä on maitotila edelleen, mutta vähän liian lähellä kaupunkia minun makuuni. Täällä voi oikeasti hengittää ja olla vapaasti, villi luonto alkaa kirjaimellisesti kotiovelta ja vuodenajat tuntuvat kaikki ihanilta. Tuntuu, että täällä on niin paljon mahdollisuuksia ettei oikein osaa edes päättää mistä aloittaa! :)
Suurinosa ei ole ymmärtänyt kun olen sanonut kaipaavani maalle. Mehän asutaan monen mielestä maalla, keskisuureen kaupunkiin on noin 10km. Mutta maalle, missä kaikki mitä näkyy (ainakin melkein) olisi omaa.
Mutta se, että mies on vihdoin taipunut ajatukseen mökistä on enemmän kuin lottovoitto. Kuka tietää vaikka siitä mökistä joskus tulisi koti. Siitä mökistä, jota nyt lähdetään etsimään. Pointtisi allekirjoitan kaikki.
Hyviä pointteja ja kaikki harvinaisen totta. Osa-aikamaalaistuin ”puolivahingossa” yli kolme vuotta sitten, enkä voi vieläkään uskoa onneani ja sitä, miten monella tavalla elämä on muuttunut – ja minä siinä ohessa.
Mulla kävi niin kuin sulla. Tämä kesämökkinä toiminut vanha talo vei sydämeni ja nyt asutaan sitä vakituisesti. Pari vuotta kuljettiin mökkeilemässä parin pikku poninkin kanssa täällä sitten oli pakko antaa periksi ja muutettiin pysyvästi. Eläinlauma kasvanut, lapset kyläkoulussa ja mieli lepää.
Samasta haaveilen myös, mutta kertokaahan kokeneet miten järjestätte lapsen koulut ja harrasteet? Itse olen autoton, mutta maalla asuessa auton hankinnalta ei voine välttyä. Miten lapset, lähinnä sellaiset teini-ikäiset tai sitä lähestyvät, ovat muuton ottaneet jos/kun koulu ja kaverit muuttuvat? ja kuulostaa varmaan tyhmältä, mutta pohdin ihan päivittäisen logistiikan järjestämistä – vai työllistävätkö kaikki maalla asuvat itsensä? veikkaan, että säännöllisessä päivätyössä käyvän elämä maalta käsin on aika erilaista kuin jos ei tarvitse päivittäin sieltä liikuskella minnekään. Kuulisin mielelläni kokemuksia!
Moi Kirsikka, olen aikeissa kirjoittaa tästä ihan oman postauksen! Sen verran paljon asiaa siihen liittyy! Mutta sanottakoon, että autolla suhaamista tulee paljon!
Oih, kylhän mie muuttaisin, jos olisi kumppani tai luotettava pieni yhteisö, jonka kanssa…
Ja nimenomaan, että olisi ihminen/ ihmiset, jotka viihtyisivät siis myös maalla.
Olen asunut lapsena siellä, täällä ja etupäässä kaupungin kantakulmilla ja myös maalla jonkun vuoden.
Ehkäpä vielä vanhemmiten…
Nauttikaatte♡
Maallemuutosta haaveilla koko perhe, kun vaan keksisi miten tienaisi elantonsa!