Kierrätyseleganssia

Minusta tuli viime viikolla rouva. Pikkuiset vihkiäiset vietettiin perhepiirissä ja itse vihkiminen tapahtui helsingin maistraatissa (ne jotka siellä ovat piipahtaneet, tietävät kenties miten liikuttava, pikainen ja hassu toimitus se on).

Kaksi visualistia kun kipaisee maistraattiin, on asulla silti paljonkin merkitystä. Hääeleganssin suhteen päätimme noudattaa normaalia kaavaamme, eli kierrätystä, kotimaista ja lähituotantoa mahdollisuuksien mukaan. Kahden kirppishain voimin aika hienosti mielestäni onnistuttiinkin:

Sulhon musta Turon puku on Fidasta (ehkä kerran käytetty, ja hei, kuinka edes on mahdollista löytää täydellisesti istuva puku kirppikseltä??), italialaiset nahkakengät ovat vanhempi kirppislöytö, samoin vintageliivi ja valkoinen paita. Huivin ompeli morsian. Liivin taskusta pilkisti 1800-luvun taskunauris vitjoineen.

Morsiolla sitten ainoa uusi osa on Zaran päälimmäinen pitsitakki, alempi mekko on Fidasta, kengät UFF, paljettilaukku kirppislöytö, hiuspanta samoin, korut Berliinistä ja upea kimppu toivomusten mukaan rakennettu Sipoolaisessa kukkakaupassa.

Hiukset koristeltiin vihreillä lehdillä ja omien kanojen irtosulilla.

Sormukset ovat kotimaiset Ilkka Marttiinit ja ne ojensi meille pieni sormustyttö G sammalella vuoratussa lasirasiassa. Käsillätekijöiden sormukset eivät muuten voi olla ihan mimmoiset vain, vaan sellaiset, jotka eivät häiritse, rikkoudu, tartu kiinni tai ole mitenkään tiellä. Puuseppäsulho valitsikin varmuuden vuoksi terässormuksen…

Ihana, jännittävä, romanttinen päivä. Onnellinen ja hyvä fiilis.