Neulon mielelläni villasukkia. Villasukka on helppo ja selkeä, vaihe vaiheelta etenevä projekti, joka kekimäärin tulee nopeasti valmiiksi ja jolle on aina käyttöä (etenkin vanhassa puutalossa) ja ennen kaikkea se ei vaadi ajattelukapasiteettia, joten samalla voi katsoa leffaa tai miettiä ihan muuta. Paitsi että olen ongelmaneuloja. Teen aina yhden samanlaisen sukan. Seuraavasta tulee erilainen, koska kahden samanlaisen neulominen vaan nyt on ihan mahdotonta mielenlaadulleni, joka keksiii neuloessa jo seitsemän uutta neulottavaa. Tai olen minä sukkaparejakin neulonut, mutta hirmu paljon enemmän näitä paripuolia. Olenkin ajatellut, että teen samanlaisia erilaisia sukkia kokonaisen korillisen, ja sieltä voi aina poimia jalkaansa sopivasti eriparisen sukkaparin.
Päätteleminenkin on tuskastuttavaa, ja siksi näitä lähes valmiita sukkaparkoja tursuaa jokaisesta neulekorista… Toisaalta kissat viihtyvät niiden kanssa. Neulekorit ovat aina varattuja ja keskeneräiset neuleet kamalan karvaisia…
Kesällä neuloin ohuemmasta lanagasta kahtakin sukkaparia. Viininpunaista paria Lempi -sukkalangasta ja vihreää Ilun Sukkilusta. Kumpikin pari on MELKEIN valmis. Viininpunaisten kanssa vaan kävi semmoinen vahinko, että jätin valmiin sukan kotiin ja matkalla neuloessani unohdin sen kotona odottavan sukan varren mitan. Toisesta tuli sitten vajaa… Puran sen (tapojeni vastaisesti) ja jatkan vartta, koska yli kymmenen sentin heitto taitaa olla vähän liikaa.
Villasukkia rakastaa myös Elsa. Espanjalaisella pieteetillä hän mussuttaa sukka-aarrettaan piilossa ja palauttaa aarteen vastentahtoisesti märkänä ja yleensä suurilla ilmastointiaukoilla varustettuna… Elsa ei kyllä pane pahakseen parittomuutta. Villasukkien lisäksi tämä maailman veikein koira kanniskelee muitakin vaatteita ja bravuuri suoritetaan joka aamu: Elsa kantaa vielä peiton alla venyttelevälle ihmiselle paidan, housut ja sukatkin. Hoputtaa kai nousemaan ja lähtemään aamu-ulkoilulle.
Villasukkakausi on alkamassa ja sukkia hyppää puikoille tämän tästä. Kaikeksi onneksi myös pipot ovat pian tarpeen, pipoja kun voi tehdä aina vain yhden samanlaisen ihan huoletta.
Rönnin tila 
Vaikka neulonkin lähes vaan perussukkia, teen aina tarkat muistiinpanot jotta siitä toisesta tulis lähes samanlainen. Mulla kakkossukka jotenki valmistuu nopeammin kuin eka. Mut joo. Nyt vois välipalaks neuloo pipon. Meiltä lähti iso kasa pipoja ja lapasia pakolaiskeräykseen.
Ihanan rentoa meininkiä. Mäkin teen eriparisukkia, mutta vahingossa :)
Ehkä otan tästä opiksi ja en edes yritä samanlaisia. Turhat paineet pois ja rennosti heiluttelemaan puikkoja.
Ihana Elsa!
Täällä oli vastaavanlainen ongelma aiemmin ja löytyypä tuolta kätköistä vielä niitä parittomia keskeneräisiä jokunen kpl, jopa semmoisia ettei se ensimmäinenkään ole valmis, mutta nykyään on toinen meininki…teen yleensä kahta sukkaa (tai lapasta) yhtä aikaa, ensin toiseen varsi ja sitten toiseen samanlainen, voi helposti laskea kerrokset kun tekee aina johonkin pisteeseen ja sitten taas jatkaa toista. Tää on mulle ainoa keino saada sukat valmiiksi, jos jäävät kesken, molemmat ovat yhtä kesken ja niitä voi sitten taas jatkaa. Kun tein yhden, ja pidin jotain käsittämätöntä luovuustaukoa, kun piti jo tähyillä tietysti muualle, en millään enää muistanut miten olin sen ensimmäisen tehnyt, huh. Myönnän, että tylsää se välillä on kun päässä vilisee jo 10 muuta ideaa, mutta ainoa konsti mulle saada jotain joskus valmiiksikin…
Elsa ja Rönnin eläimet <3 Ihana lukea, että rescue-Elsa on kotiutunut ja nauttii elämästä kodissa, jossa jokainen perheenjäsen saa olla aidosti oma itsensä, sellainen kuin on.
Minulla on molemmat sukat yhtä aikaa puikoilla. Neulon vuorotellen molempia, tulee kavennukset samalle kohtaa. Samoin teen puseroiden ja takkien hihat ja takkien etukappaleet vierekkäin yhtä aikaa, kun sen viimeisen kappaleen tekeminen on niin vaikeaa…