Myyty!
MYYTY!
Kevään ja kesän aikana siveltimestäni on syntynyt monenmoista. Kummasti joihinkin töihin kiintyy syvästi, toiset ovat neutraaleja ja joitakin suorastaan inhoaa. Kun työ lähtee taiteilijan käsistä, kuvan merkitys ei enää ole sama, kuin sitä tehdessä. Jokainen katsoja näkee teoksen omalla tavallaan, oman maailmansa mukaisesti.
Jos joku kuvista koskettaa sinua, ja haluaisit sen omaksesi, löydät kaikki tämän artikkelin taulut myynnissä Maker´s Marketin puolella. Sieltä löytyvät paitsi hinta- myös kokotiedot.
Rönnin tila 
Heippa pitkästä aikaa! Kävin pitkän aikaa säännöllisesti sun vanhoilla sivuilla ja ihmettelin kun sinne ei tule mitään päivitystä, ei Kotonkaan puolelle. Tänään paneuduin oikein asiaan ja googlasin nimelläsi ja olin tyrmistynyt kun löysin pari artikkelia mitä tässä välissä on tapahtunut. Hyvä etten tuolilta tipahtanut. Huh. Ensin olin hirmu surullinen Kurulan takia, olin niin tiiviisti seurannut sen remonttia, eläinten hankintaa ja kaikkea siihen liittyvää. Se oli mun henkireikä lähestulkoon. Olin vaan kuvitellut ettet kiireiltäsi ehdi päivittelemään. Itse tilasin Koto-lehden mutta aika pian jouduin tilauksen lopettamaan kun täälläkin astui eteen avioero, tosin omasta aloitteestani. Jonka takia täälläkin on budjetti karsittu niukaksi. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Erosta on jo pari vuotta aikaa ja 3 kk sitten elämääni astui mies jollaista en kuvitellut olevankaan, eli paistoi se päivä tännekin risukasaan viimein. Niin et ehkä muista kuka täällä toisella puolella näpyttelee…mä oon se joka tunnustin sulle joskus, että pidin sua ensin kamalan ärsyttävänä ihmisenä (vaikka en edes tuntenut), mutta kun aloin seurata silloin TV:stä tullutta Koto-ohjelmaa ja sen seurauksena blogiasi, huomasinkin olleeni erittäin väärässä. Niin se sama tyyppi täällä taas huhuilee. Mutta asiaan…en meinannut tunnistaa sinua sinuksi, kun näin kuvan artikkelin yhteydessä. Mä kun olin luullut, että sä näytät pirteältä, siis silloin aiemmin, mutta tämä kuvan henkilö (jolla oli hieman pidempi tukka kuin aiemmin) oli sellainen päivänpaiste, että oksat pois! En kyllä ole vieläkään ihan vakuuttunut, että siinä kuvassa olet sinä, mutta kai se on uskottava… Ihanaa, että oot selvinnyt kaikista vastoinkäymisistä, useinhan ne tulevat ryppäinä ja alkaa tuntua että eikö mikään riitä. Itselläni on liikaakin kokemusta moisesta. Mutta asioilla on onneksi taipumus järjestyä. Oikein oikein ihanaa syksyä ja kaikkea hyvää elämääsi :)
Voi kiitos viestistäsi, ja tervetuloa takaisin! Ja kyllä se olen minä, mankelin läpi myllätty ja entistä ehompi. (Ja tukkakin on noista kasvanut jo pidemmäksi) Jotenkin koen aloittaneeni kokonaan uuden elämän, puhtaamman, rehellisemmän ja kokonaisemman. ❤️
Kiitos :) Kyllähän sitä muuttuu sisäisesti varsinkin kun elämässä tapahtuu suuria muutoksia. Aina se on myös sellainen itsetutkiskelun paikka ja tietysti jälkikäteen on aina helppoa olla jälkiviisas, ikään kuin se jotain auttaisi. Meillä se meni lopulta niin (vuoden talo oli myynnissä), että mies suostui siihen, että lunastan tämän tönön itselleni jos saan tarpeeksi lainaa ja tässä sitä nyt ollaan veloissa eläkeikään saakka, mutta onpahan syy tehdä töitä. Olisin halunnut löytää sellaisen ”mummon mökin” ja remontoida sen mieleiseksi, mutta näinkin on ihan hyvä. Ei tarvii tehdä lampaille uusia aitoja ja asumuksia. Oon tosi iloinen kun löysin tämän sun uuden sivun, menihän siinä tovi kun piti vähän päivittää, alun perin oli tarkoitus lukea muutama postaus ja jatkaa seuraavana päivänä, mutta en malttanut! Kerralla koko blogi piti kahlata läpi ;) Ja jos meinaat tästä blogista jonnekin muuttaa joskus, niin mulle täytyy kertoa asiasta ;)
Alekirjoitan Susannan viimeisen lauseen. Jouduin tekemään saman asian, kun löysin tämän Anun uuden blogin!