Hiihtolmaviikonloppu. Lapsilla on kavereita yökylässä ja aamupäivällä talo on vielä hiljainen, sillä tyypit ovat valvoneet aamutunneille. Minä join aamukahvin sängyssä, otin sinne neulomuksenkin ja Netflixin. Ihan muina naisina. Ulkona on märkää ja harmaata. Sisällä lämmintä ja leppoisaa. Teen leipätaikinan ja jätän sen kohoamaan. Neulon lisää. Luen kirjaa.
Hieman ennen puolta päivää portaita hiipii ensin unisia tyttöjä ja sitten vähän pienempiä poikia. Teen kaikille mango-mansikkasmoothiet ja aamiaisen jälkeen koko lauma katoaa takaisin yläkertaan padien, spotifyn, chattien, legojen, kynsilakkojen, kikatuksen ja sen sellaisen pariin. Tykkään näistä päivistä.
Tiskit ovat pinossa pöydällä, sänky petaamatta, eriparivillasukat jalassa ja tukka takussa. Just hyvä lauantai.
Rönnin tila 
Oi ihanalta kuulostaa, toivottavasti myös sunnuntai yhtä leppoinen ♥
Lomaa isolla L:llä
Mukavaa on viettää viikonloppua lepostellen:D.
Ihan parasta, sellaista tavallista menoa ilman kiirettä!
Rentoa menoa – just näin! Aina välillä.
Moi. Mahtavalta kuulostaa. Toivon, että meillä myös saataisiin joku tuommoinen lomapäivä viettää viikon päästä:)
t Minna
Pitäispä muistaa itekin pitää pyjamapäivä.
Vauh, elämän hienoinen hidastelu…taitoa olla tekemättä, hössöttämättä, vain olla, miettiä ja ihmetellä…