Rönnin eteinen on pikkuinen, mutta melkolailla toimiva. Eteisen lattia on vielä maalaamatta ja kenkäteline rakentamatta, mutta toimiihan tämä jo näinkin. (No okei, lattialla on jatkuvasti läjä kenkiä ja hiekkaa ja puruluita ja lipastolla kaikkea mahdollista materiaa…) Korppu päivystää portaalla. Siitä näkee pihalle, sillä vahtikoiranhan pitää haukahtaa jokainen kumma liikahdus (niinkuin vaikka rusakko). Seinän taulut ovat pääasiassa kehystettyjä Kotoliving-lehden sivuja, sitten siellä on Joutomaan kuvia ja pikkuinen maalaus joka löytyi Dublinista, sivukadun pop-up -taidekaupasta. Ilmapuntari on tärkeä. Sellainen oli jo lapsuudenkodissa, ja aamuiseen lasin napauttamiseen oli jaettu meille lapsille vuorot, jotta ei ihan jatkuvasti käyty koputtelemassa ja ihmettelemässä viisarin liikkeitä. Kaunista on luvattu. se on hyvä.
Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2014
Loppu ja alku
Olen ollut hiljaa, koska pääni ja koko kroppakin on niin uuvuksissa, etten jaksa mitään muuta kuin arjen pyörittämisen.
Viime torstaina koitti vihdoin kauan odotettu, ja jo epätodellisen tuntuiseksi mielessä muuttunut hetki, jolloin pankkissa allekirjoitettiin paljon papereita ja Kurulan avaimet luovutettiin taloin uusille omistajille. Avaimet, nuo vahvat symboliset pikku esineet, jotka muuttavat talon kodiksi. Olen onnellinen ja helpottunut. Haikeakin. Nyt ei tarvitse enää poukkoilla ja huolehtia, ei roudata eikä järjestellä kahdessa paikassa. On vain Rönni. Koti.
Siellä Kurulassa on samanlainen tunnelma nyt. Sekin on koti. Sielunsisareni ja hänen perheensä koti. Ja se on kuulkaas ihan paras asia.