Sunnuntaina Ismo Jokinen kävi kuvaamassa minua remontin keskellä. Minuna. Olen tottunut siihen, että kun minua kuvataan, siihen liittyy yleensä meikki, hiusten asettelu, harkitut vaatteet ja suunniteltu tausta. Ja vuosien saatossa kehittyneet kuvausilmeet ja asennot. Kuinka vapauttavaa ja hienoa oli olla ihan vaan itsenään, ilman meikkiä, pipo päässä ja remonttikamppeissa. Juttelimme paljon ja samalla Ismo kuvasi. Minä maalasin ja tapetoin, keskityin tekemiseen ja keskusteluun, unohdin olla kuvattavana.
Itsensä katsominen näin paljaana on hämmentävääkin. Kuvissa näkyy Anu ilman roolia tai muokkausta. Hyväksyvästi totean, että kohta nelikymppiseksi naiseksi olen ihan kelpo pakkaus kaikkine elämän jättämine muistoineni ja jälkineni.
Kiitos Ismo!
Lisää Ismon kuvia TÄÄLLÄ
Kauniita arkisia kuvia.
Kaunis Anu.
Ihanan kaunis Remonttireiska ! Lahetan hyvaa , luovaa energiaa ja fyysista jaksamista Ronnin emannalle. <3
Näissä kuvissa on niin paljon lämpöä, kauneutta, voimaa ja uskallusta, että hattu päästä. Kauniilta näyttää myös talo ja maisema sen ympärillä.
Sulla on ihan mahtava iho nelikymppiseksi, kateeksi käy ihan vähän :) Tsemppiä remontin keskelle!
Hihi, kiitti :) En ole koskaan tupakoinut ja sitten varmaan on ihan kelpo geenitkin…